lauantai 22. kesäkuuta 2019

Suomi-karhun talviuni

... on päättynyt!
Suomalainen karhu herää vasta, kun kesäaurinko alkaa lämmittää, niin kävi tällekin karhulle. Ja varsinkin, kun meitä tällä kertaa hellittiin ihanalla keskikesän juhlan, juhannuksen, säällä. Entäpä mistä meidän juhannus tällä kertaa koostui? Sehän koostui auringon ja lämmön lisäksi skumpasta, Aperol Spritzistä, herkullisista tapaksista, grilliherkuista ja omatekoisesta mango- ja mansikkasorbetista ja tietenkin hyvästä seurasta, joka tänäkin vuonna oli kansainvälistä. Muisteltiinkin, mitä kaikkia kansalaisuuksia mökillä on nähty. Ainakin ranskalaisia (enkä tarkoita tässä kohtaa perunoita), belgialaisia, uusi seelantilainen, saksalainen ja tällä kertaa ruotsalainen, jonka kanssa puhuttiin sujuvaa sekakieltä: ruotsia, englantia ja vähän suomeakin. Isäni ja vieraamme poistivat saunassa rajat Suomen ja Ruotsin väliltä ja tietääkseni jääkiekkoon ei puututtu. Uintia saunaa uintia saunaan uintiasaunaauintiasaunaa haittaa hieman tänä vuonna laiturin alla oleva pääskysenpesä, jossa pesii melkoinen änkyräjengi, oikeat peräkamarin poikaset: -Mehän ei täältä lähdetä IKINÄ!

Mitäpä muuta kuuluu tämän karhumuorin kesään? Neiti Vanhimmainen pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti rakkaansa luo Saksaan heti ylioppilasjuhliensa jälkeen. Neiti Keskimmäinen odottaa töitä ja on muutamia vuoroja saanutkin, mutta ei ole hyvä sekään, häiritsevät Neidin lomailua. Ja pahnanpohjimmainen sai koulusta ensimmäiset numerot koulutodistukseensa: kaksi 10 ja 9. Vain taideaineet ja liikunta aiheuttavat edelleen tuskaa, kun pitäisi tulla pelkkää priimaa ja kaikessa pitäisi onnistua ja voittaa, mikä kävi ilmi juhannuksen Mölkkypelissäkin; yksi hutiheitto ja herne (vai sittenkin purkillinen herneitä) meni moneksi tunniksi nenään. Mutta annas olla kun pääsi kummisedän kanssa saunaan ja uimaan, johon se taas iloksi muuttui!

Itse vietän vielä viikon kirjastossa satu- ja pelitätinä, ennen kuin kauan kaivattu loma alkaa. Se vaan taitaa mennä Ukkelin kotitalon tyhjentämisessä ja myymisessä, mutta muutos ja LEPO ajaa loman asian. Ja ehkä jossain pääsee käymäänkin, josta toivottavasti saan kehitettyä juttua teillekin ja vaikka kuviakin otettua. 

Tietenkin on syntynyt myös tekstiä Fanfiction nro 2, joka välillä on vähän jäissä, välillä stooria syntyy montakin sivua kerta istumalla. Tässä sitä teidänkin iloksi. Ihanaa jatkoa teidänkin kesään toivottaa

-Hepa-



Dick alkoi virota korviensa huminaan. Päätä särki ja poika luuli aluksi sen johtuvan vain siitä, mutta raotettuaan silmiään, hetken räpyteltyään, huomasi pian ympäristönsäkin humisevan. Saatuaan näkökenttäänsä mustan hahmon, silmät aukenivat kokonaan.

-Mi-missä minä olen? Dick kysyi hahmolta.

Valtava tietokonekompleksi useine näyttöruutuineen aiheutti huminan, mikä vielä kertaantui avarien, kivisten seinien sisällä.

-En ole tullut antaneeksi paikalle nimeä, mutta pidän tätä tukikohtanani. Ja kotina, Batman vastasi. –Älä yritä liikkua, olet saanut kohtuullisen aivotärähdyksen ja poskessasi on lievä ruhje.

Dick katseli ympärilleen. Tietokoneen ja näyttöruutujen lisäksi silmiinpistävintä luolamaisessa tilassa olivat jättimäiset jokerikortti ja kolikko sekä virtaviivainen, musta, tyylitelty auto. Luolan korkeuksissa lenteli ja roikkui useita lepakoita ja isossa lintuhäkissä näytti myös olevan lepakko.

-Varsinainen Lepakkoluola…, Dick mutisi.

-Hm, osuva nimi, Batman totesi.

-Miksi pidät lepakkoa häkissä? Dick ihmetteli.

-Se on loukkaantunut, siipi vioittunut.

Yrittäessään nousta vuoteesta, Dick työnnettiin määrätietoisesti takaisin.

-Älä yritä nousta vielä. Aivotärähdyksen kanssa ei ole leikkimistä. Aion saada lepakon kuntoon, samoin sinut. Hyvällä alulla olenkin molempien suhteen, mutta yhteen asiaan haluan vastauksen: miksi menit uudestaan sirkukselle, vaikka nimenomaan kielsin sitä tekemästä? Jos en olisi osunut paikalle, oikeaan aikaan, saattaisit maata tällä hetkellä kuusi jalkaa multaa päälläsi tai meren pohjassa, betonikengissä.

-Minun piti viettää itsenäisyyspäivää Brucen kanssa, mutta se lähti naisiin. Minulla oli täysi oikeus…

-Leikkiä hengelläsi? Täytynee huolehtia siitä, että mr Wayne pitää sinut lukkojen takana niin kauan kuin Zucco on vapaalla jalalla. Nyt saat jäädä tänne lepäämään, minun on lähdettävä ulos.

-E-et voi jättää minua tänne, pitää minua täällä. Alfred huolestuu ja Bruce, kun kotiutuu…, Dick yritti nousta uudelleen, mutta säpsähti Batmanin murahtaessa:

-Pää takaisin tyynyyn! Vai annoinko sinulle luvan nousta?

Ennen kuin tuo musta olento katosi autonsa uumeniin, Dick huudahti vielä:

-Mutta minun on nälkä! Ja täällä on kylmäkin…

-Tuossa kunnossa ei kannata syömistä ajatellakaan. Pöydällä on lasi vettä ja särkylääkepurkki. Ota yksi, jos päätäsi alkaa kovasti särkeä, mutta vain yksi, ne ovat vahvoja. Pysy peiton alla niin pysyt lämpimänä. Äläkä yritä mitään, sinua tarkkaillaan.

-Entä lepakot? poika kysyi ääni jo väristen.

Lepakot olivat alkaneet lennellä ympäri luolaa ja ne tuntuivat pitävän häntä silmällä.

-Ne syövät vain hyönteisiä, niitä on turha pelätä, vaikka tunnutkin olevan melko sitkeä itikka.

Tämän sanottuaan Batman katosi autoon, joka lähti luolasta renkaat ulvahtaen.

Jäätyään yksin Dick oli jo niin peloissaan, että hänen suutaan alkoi kuivata. Hän muisti pöydällä olevan vesilasin ja joi sen ahnaasti lähes tyhjäksi. Pian korvissa alkoi jälleen humista enemmän ja pää alkoi tuntua raskaalta, samoin silmäluomet. Ei, ei, ei, vedessä oli jotain, Dick ehti ajatella, en saa nukahtaa, en saa…

Kun Dick heräsi, hän oli omassa huoneessaan, omassa sängyssään. Alfred istui tuolilla vuoteen vieressä ja näytti huolestuneelta.

-Vihdoinkin sinä heräät, ehdimme olla jo huolissamme. Niin kuin minä sanoin Bruce-herralle, että tarvitset kypärän pyöräillessä, mutta eihän hän kuunnellut.

-Pyöräillessä? Dick ihmetteli.

-Bruce-herra löysi sinut tieltä, taju kankaalla, aivotärähdyksen saaneena.

-En muista…, mutta näin kummallista unta. Olin valtavassa luolassa, siellä oli iso tietokone, lepakoita häkissä, Batman ja…

-No no, vilkas mielikuvitus ja isku päähän ei ole hyvä yhdistelmä. Sinun on syytä levätä tämä päivä. Tulen katsomaan silloin tällöin, mikä tilasi on.

Alfred ravisti päätään ja jätti pojan lepäämään.

Kaksi päivää myöhemmin tapahtui jotain, joka olisi voinut muuttaa Dickin elämän negatiiviseen suuntaan. Lopulta tapahtumat muuttivatkin pojan elämän täysin, mutta suunta ei ollut nuorisovankila, niin kuin olisi voinut olla, mikäli tapahtumien kulku olisi ollut toinen.

Poliisi oli saanut pitävät todisteet siitä, että Lentävien Graysonien kuolema johtui sabotaasista, lisäksi syylliseksi tihutyöhön oli tunnustusta vaille varmaksi osoittautunut mafiajohtaja Anthony Zucco. Bruce uskoutui jälleen Alfredille, elämänsä tärkeimmälle ihmiselle; kodinhoitajalleen, hovimestarilleen, autonkuljettajalleen, lääkärilleen, isähahmolleen, lähimmälle ystävälleen. Halyn sirkus pääsisi jatkamaan kiertuettaan kahden päivän päästä. Pienillä padoilla on korvat ja eräät korvat olivat tavallistakin tarkemmat. Noiden tarkkojen korvien omistaja lähti jälleen illan pimetessä sirkukselle, aikomuksenaan vielä kerran pyytää C.C. Haly’ä ottamaan hänet mukaansa.

Päästyään Halyn sirkuksen aukiolle, Dick näki mustan umpiauton, jota hän ei ennen ollut siellä nähnyt. Sirkusteltan nurkilta kuului kahden miehen kiivasta puhetta.

-Tämä on viimeinen varoitus, Haly! Vannon, että ette pääse jatkamaan matkaa kokonaisena ryhmänä tai koko kalustolla, jos et pikku hiljaa ala ymmärtää kaivaa kuvetta. Ja koska et ole paljastanut pojan olinpaikkaa, hinta nousi juuri puolella.

-Usko jo, Zucco, ettei mitään maksua tule! Turhaan aiheutit kahden hyvän ihmisen kuoleman ja jätit yhden poika-rukan orvoksi.

Tony Zucco nauroi onttoa naurua.

-Vai hyvän ihmisen? Et tainnut tietää kaikkea Graysonista. Jos olisit tiennyt…

-HÄIVY! C.C. huusi. –Uskallakin puhua pahaa kuolleista!

-Minä menen, mutta voit olla varma, että palaan vielä kerran kyselemään maksuhalukkuuttasi tai…

-MENE!

Zuccon kulkiessa autolleen, hän kuuli huudon takaansa:

-Minuako etsit, roisto?

Tony näki nuoren pojan, joka maassa lojuneen trapetsisauvan käteensä napattuaan aikoi uhkarohkeasti kohdata vaarallisen vastuksen. Mies ei liiemmin hätkähtänyt, vaan otti vyöltään revolverin. Ennen kuin hän ehti tähdätä sillä poikaa, Dick juoksi tätä kohti, ja aseen noustessa iski sen miehen kädestä. Jäätyään näin ilman aseen turvaa, Zucco tunsi olonsa epävarmaksi. Poika näytti melko hurjalta hänen tullessa kohti trapetsisauva aseenaan. 

Otettuaan muutaman varovaisen askeleen Zucco katsoi parhaimmaksi juosta. Hän oli huono kuntoinen, pyylevä, parhaat vuotensa nähnyt mies, ja alkoi pian väsyä juoksemiseensa.

-Et pääse karkuun, MURHAAJA! Dick huusi.

Pian ei rapakuntoisen mafioson jalka enää noussutkaan, ja hän kompuroi tiellään olevaan esteeseen, kaatuen maahan. Samassa hänen yläpuolellaan häälyi tummakutrinen pojan pää, jossa silmät paloivat kuin pedolla, joka oli juuri hyökkäämäisillään saaliinsa kimppuun. 

Dick nosti sauvan ilmaan ja tähtäsi sillä Zuccon kaulaa.

-Nyt kuolet, kurja!

Zucco oli jo valahtanut kalpeaksi ja hikoili kylmää hikeä. Hän puristi kädellään sydänalaansa ja kähisi:

-Sydän… Sydän pettää… auta…

-Älä huijaa, paskiainen! Pelaat vain aikaa!

Dick empi hetken. Voisiko hän yhtä kylmäverisesti kuin Zucco aikaisemmin viedä hengen? Sitten hän näki mielessään isänsä ja äitinsä putoavan trapetsiköysien katkettua, ja nosti sauvan lopulliseen iskuun.

-EI! Älä tee sitä! kuului huuto ja muutama sekunti myöhemmin sauva lensi pojan kädestä. 

Mikään ei kuitenkaan hälventänyt pojan koston himoa, joka nyt puristi molemmat kätensä Zuccon kaulaan. Voimakkaat kädet kuitenkin viskasivat pojan pois Zuccon kimpusta.

-Pysy siinä! Hillitse itsesi! kuului käsky, kun Dick oli käydä uudestaan Zuccon kimppuun.

-…Batman… auta… minut kannattaa… säästää…

Batman heitti pojalle pienen taskupuhelimen käskien:

-Soita miehelle ambulanssi!

-Kuuntele… Grayson… ei ollut viaton… huumeita… ja minä… pelkkä pikkukala… Maroni… ota selvää……..

-Zucco, apu on tulossa, Batman sanoi, -kestä vielä…

Häntä tuijottivat enää lasittuneet, mitään näkemättömät silmät.                   

-Batman? Dick sanoi kysyvästi. –Onko hän…?

-Kuollut, Batman vastasi. –Me emme tee täällä enää mitään, lähdetään.

Batman ohjasi pojan, joka oli alkanut vapista, pois ruumiin luota ja kohti mustaa autoa, jota poika luultavasti kutsuisi Lepakkoautoksi. Dick kääntyi vielä kerran katsomaan miestä, joka oli vastuussa vanhempiensa kuolemasta ja joka nyt oli yhtä kuollut kuin he.


Jo toisen kerran Dick päätyi tuon mystisen, mustaan asuun pukeutuneen hahmon huomassa valtavaan, kolkkoon luolaan.

-Olisitko todella tappanut Zuccon? Batman kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. –Ja olisitko pitänyt tekoasi oikeutettuna?

-Sinä et voi tietää, miltä minusta tuntuu…! Dick huusi.

-Myös minun vanhempani kuolivat hämärissä olosuhteissa! Se ei silti oikeuta meitä tappamaan. Jos olisit vienyt Zuccon hengen, elämäsi olisi ollut pilalla.

-Sinä olet ihan niin kuin Bruce, esität välittäväsi, mutta olet paikalla, kun se parhaiten sopii. Sinulle.

-Dick…

-Älä jaksa selittää! Minä satun tietämään, ettet sinäkään toimi ihan laillisesti. Olen ottanut selvää sinusta. Ja mistä sinä tiedät nimeni?

-Dick…, Batman sanoi uudestaan hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän käänsi pojalle selkänsä, otti muutaman askeleen kuin poistuakseen paikalta, pysähtyi ja huokaisi sanoen:

-Meidän lienee aika hieman puhua.

Hitaasti, kuin empien, Batman riisui naamionsa. Kun Dick näki hänen kasvonsa, hän huudahti:

-Ei ole totta! Ei voi olla totta! Bruce!

-Joko nyt ymmärrät, että poissaoloni, kaikki, minkä olen tehnyt, olen tehnyt sinun vuoksesi?

-Alkaa näyttää siltä, että Richard on tullut jäädäkseen, he kuulivat Alfredin äänen.

Aha, siis tietenkin Alfred on tässä mukana, Dick ajatteli. Tässä alkoi olla jo liikaa sulateltavaa. Dick alkoi kulkea ympäri luolaa, kuin rauhaton leijona häkissään. Välillä näitä kahta vilkaisten hän sai ajatuksen.

-Bruce, sinun on otettava minut mukaan tähän kaikkeen.

-Ei! vanhemmat miehet sanoivat kuin yhdestä suusta.

-Sinun täytyy. Kun olin vähällä iskeä trapetsisauvan Zuccon kurkkuun, minusta tuntui hetken hyvältä, aivan kuin oikeus olisi tapahtumassa siitä, mitä hän teki vanhemmilleni. Jos otat minut mukaan, taistelemaan oikeuden puolesta, ehkä tuska isän ja äidin kuoleman vuoksi alkaa pikku hiljaa helpottaa.

-Se tuska ei helpota koskaan, Bruce vastasi. –Se johtaa vain koston kierteeseen, joka ajaa miltei joka yö taistelemaan loputonta Pahuutta vastaan. En halua, että sinä joudut samaan kierteeseen. Sinä aloitat syksyllä koulun ja alat elää normaalia teinin elämää ja…

-Minä olen tässä jo mukana, halusit tai et. Minä pidän sinua silmällä kuin haukka ja kun Hän lähtee, minä lähden perässä.

-Sanoin jo EI ja tarkoitan sitä! Bruce karjaisi ja säikympi olisi pelästynyt, mutta Dick jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

-Jos koulutat minua, tiedän paremmin mitä tehdä ja vaara pienenee. Bruce, opeta minua taistelemaan, opeta seuraamaan johtolankoja ja vannon, että saat minusta uskollisen apurin, joka säilyttää salaisuutesi kuin muuri.

-Alfred, sano nyt sinäkin jotain, Bruce alkoi tuntea jo olevansa seinään ajettu.

Ja Alfred sanoi.

-Uhmakkaat, tulisieluiset nuoret miehet eivät kaipaa kieltoja, vaan opastusta. Sen jos minkä olen vuosien saatossa oppinut. Bruce-herra, helpommalla pääset, kun teet pojan tahdon mukaan.

Toiveikkaasti Dick katsoi toisesta toiseen. Lopulta Bruce vastasi:

-Hyvä on. Katsotaan, mihin sinusta on.