Lisää intohimojani!

Tere taas!

Lupasin ensimmäisessä postauksessani jotain mielenkiintoisempaa, mutta taisin luvata liikoja. En nimittäin ole kauhean mielenkiintoinen tyyppi. Joo, kiitos vaan ainakin Eija, Riikka ja Hannu, teidät tuntien yrittäisitte tähän väliin väittää muuta :).
Toimin työkseni koulunkäyntiavustajana, joka on kolmas ammattini. Aikaisemmissa töissäni en viihtynyt, enkä kokenut saavani minkäänlaista arvostusta, mutta nykyisissä hommissani viihdyn jopa niin hyvin, etten aina muista saavani myös palkkaa. Lasten parissa työskennellessä saan olla oma itseni, saan välillä "heittäytyä". Pidän lapsista ja lapsetkin vaikuttavat pitävän minusta. Ainakin jotkut.
Koulu työympäristönä on ihana, varsinkin kun opettajan vastuu puuttuu, on "vain" aikuisen vastuu.
Aion blogissani kertoa kuvin ja ehkä sanoinkin eri juttuja, mm. askasteluideoita.
Yksi intohimoni on RUOKA, hyvä sellainen ja varsinkin sen syöminen. Viime päivinä olen suunnitellut joulupäivän menuuta 12-hengelle, sillä saman pöydän ääreen on istumassa meidän 5-henkinen perhe, sisareni 5-henkinen perhe sekä meidän vanhemmat. Suunnitelmiin kuuluu ainakin simpukka- ja/tai sipulikeitto, italialainen lohi, uunikasvikset ja jotain hyvää possusta. Ans kattoo kuinka ämmän käy! Tästäkin saattaa poikia, mahdollisesti, kuvia ja reseptejä, ei voi tietää.
Nyt ne, jotka meikäläisen tuntevat, ihmettelevät, missä on se kolmas ja SUURIN intohimoni, mutta jätetään se seuraavaan kertaan.

Kiitos, jos luit. Kommentoidakin saa, jos tekee sen asiallisesti. Tai vaikkei niin asiallisestikaan, Sinähän sen päätät.

Adios, seuraavaan kertaan!

-Hepa-

Määkin bloggaan!

Hei vaan hei!

Ihan viisasta eli ei, päätin minäkin alkaa bloggaamaan. Onneksi tämän perheen ja suvun nuoriso-osasto auttoi tämän vanhan ämmän alkuun. Siis kiitos, Juuso, Ella ja Essi!
Varoitan näin etukäteen, että blogini tulee olemaan aikamoinen sillisalaatti, mutta hyvä niin. Vai? Ainakin itseni näköinen ja sehän se lienee tarkoituskin.
Blogissani aion tuoda myös jonkin verran salojani julki, tai tiedä hänestä, onko ne niin salaisia. Ainakin ystävilleni olen kuin avoin kirja, kirjoitelma, suomennos... Häh? ajattelee nyt joku, mutta ehkä se aukeaa myöhemmin. Ystävilleni olen siis varsin avoin ja te kaikki (kaksi?) blogini seuraajaa, tulette myös olemaan ystäviäni, tähän luottaen.
Sen verran vanhanaikainen olen, ja koska kello on (oli) noin paljon (7:55) ja työt kutsuvat, kirjoitan tätä parhaillaan käsin. Aikoinaan tapani kirjoittaa oli ensin käsin, sitten vasta koneella. Joo, olen harrastanut kirjoittamista vuosia, tässä salaisuuteni nro 1. Toinen "salaisuuteni" on, että kirjoitin aikoinaan oppitunneilla, enkä siis millään äikäntunnin aineita (rakastin niitä!) vaan kemiantunnilla, historiantunnilla, matematiikantunnilla... Voitte siis arvata, mikä oli äidinkielen numeroni, mikä kaikkien muiden. Kirjoitteluni lopahti vähän lukiossa, koska siellä opettaja ei enää pitänyt aineistani, asia-aineet kun eivät olleet vahva lajini.
Mutta on tämä taas vaan niin ihanaa! Kynä lentää, käsiala on hyvin epäluettavaa, mutta minä olen ekstaasissa!
Kello on jo 8:02 ja työt alkaa 8:15, parasta siis lähteä "sorvin" ääreen.
Kiitos, jos jaksoit lukea ensimmäisen vuodatukseni. Lupaan, että tulossa on mielenkiintoisempaa.

Ehkä.

Palataan astialle!

-Hepa-