Hei vaan hei!
Ihan viisasta eli ei, päätin minäkin alkaa bloggaamaan. Onneksi tämän perheen ja suvun nuoriso-osasto auttoi tämän vanhan ämmän alkuun. Siis kiitos, Juuso, Ella ja Essi!
Varoitan näin etukäteen, että blogini tulee olemaan aikamoinen sillisalaatti, mutta hyvä niin. Vai? Ainakin itseni näköinen ja sehän se lienee tarkoituskin.
Blogissani aion tuoda myös jonkin verran salojani julki, tai tiedä hänestä, onko ne niin salaisia. Ainakin ystävilleni olen kuin avoin kirja, kirjoitelma, suomennos... Häh? ajattelee nyt joku, mutta ehkä se aukeaa myöhemmin. Ystävilleni olen siis varsin avoin ja te kaikki (kaksi?) blogini seuraajaa, tulette myös olemaan ystäviäni, tähän luottaen.
Sen verran vanhanaikainen olen, ja koska kello on (oli) noin paljon (7:55) ja työt kutsuvat, kirjoitan tätä parhaillaan käsin. Aikoinaan tapani kirjoittaa oli ensin käsin, sitten vasta koneella. Joo, olen harrastanut kirjoittamista vuosia, tässä salaisuuteni nro 1. Toinen "salaisuuteni" on, että kirjoitin aikoinaan oppitunneilla, enkä siis millään äikäntunnin aineita (rakastin niitä!) vaan kemiantunnilla, historiantunnilla, matematiikantunnilla... Voitte siis arvata, mikä oli äidinkielen numeroni, mikä kaikkien muiden. Kirjoitteluni lopahti vähän lukiossa, koska siellä opettaja ei enää pitänyt aineistani, asia-aineet kun eivät olleet vahva lajini.
Mutta on tämä taas vaan niin ihanaa! Kynä lentää, käsiala on hyvin epäluettavaa, mutta minä olen ekstaasissa!
Kello on jo 8:02 ja työt alkaa 8:15, parasta siis lähteä "sorvin" ääreen.
Kiitos, jos jaksoit lukea ensimmäisen vuodatukseni. Lupaan, että tulossa on mielenkiintoisempaa.
Ehkä.
Palataan astialle!
-Hepa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti