Se jääkiekosta, joka ei muuten voisi meikäläistä vähempää kiinnostaa. Tänä päivänä vietämme erään toisen tapahtuman 10-vuotisjuhlavuotta. Tasan 10 vuotta sitten, tänä päivänä, 21.5. Helvetti jäätyi eli Suomi voitti ensimmäiset Euroviisunsa. Ja tietysti, silloin kun Suomi voittaa, se voittaa rytinällä; siihen asti vietettyjen Euroviisujen suurimmalla pistesaldolla. Toki tuo pistemäärä on jo aikaa sitten ylitetty, mutta kilpailumaitakin on tullut kilpailuun lisää, että sikäli. Vaikka Lordi soittikin/soittaakin camp-heviä, niin kyllähän totuus on, että hevillä tai vähän sinnepäin olevalla musiikilla Suomi pärjäisi useamminkin viisuissa, Suomihan tunnetaan ympäri maailmaa nimenomaan hevimaana. Mutta ei, lähetetään vaan kaiken maailman itkuvirsiä ja purkkapoppia, mitkä ei oikein maailmalla pärjää. Meidän olisi siis muistettava: hevillä ei hävitä! (Nimimerkillä Voiko kamalampaa musiikki olla, no ei. Lordi vielä meni, mutta luullakseni muhun puree camp muutenkin... :).
Iltaisin ei ole isommin tarvinnut viime aikoina unta houkutella, ei minun eikä nuorisonkaan. Neiti Vanhimmainen painatti, männä päivänä, pari viikkoa tukka putkella tanssiharkoissaan ja muumikonserteissa ja Peter Pan -näytöksissä (oli muuten tosi hyvä!). Peruskoulun viimeinen luokkaretkikin oli ja meni, ja voi onnea! Neiti pääsi kesäduunikseen vetämään 4H:n kasvimaakerhoa, itse asiassa kahta. Vielä odotetaan pääsisikö vielä myymään marjoja ja vihanneksia. Neiti Keskimmäinen mutisee, että hänkin haluaa kesätöihin, ikää vain on vielä sen verran vähän, ettei onnistu kovin helpolla. Ensi vuonna sitten... Ja entäs Poitsu sitten! No, Poitsu kävi pari viikkoa uimakoulua ja oppi kuin oppikin uimaan koiraa, pitkää matkaa kerrallaan ei vaan vielä jaksa. Harjoitus tekee mestarin ja lisää voimaa!
Mutta pian alkaa kesäloma ja sitten saadaan huilata ja jännätä eränäisiä asioita...
Eihän tässä enää edes muista, mihin Dickin tarina on jäänyt, mutta hetki, käyn tsekkaamassa... no niin, se on tarkistettu ( :) ), eli tässä uusi osa luvusta
NIGHTWING (OSA 3)
Ajoin tuskan raastaessa rinnassani, tunsin itseni
yksinäisemmäksi kuin koskaan; edes silloin kun vanhempani kuolivat, en tuntenut
tällaista yksinäisyyden tunnetta. En halunnut palata tyhjään asuntooni vielä,
vaan ajelin päämäärättömästi iltaan asti.
Kun väsyneenä ja murheellisena avasin asuntoni ulko-oven,
oli jo hämärää. Suljettuani oven ja laitettuani sen takalukkoon, huomasin
tumman hahmon olohuoneen nurkassa. Hahmo ei ollut iso, mutta otin silti
varovasti esiin bird-batarangini ennen kuin sytytin valon. En ollut uskoa
silmiäni, olin laittaa näyn murheen ja väsymyksen piikkiin, sillä nurkassa,
pyörätuolissa istuen, oli:
-BARBARA! Et se voi olla sinä…
Ja kuitenkin tuo nuori nainen oli selvästi Barbara
punaisine hiuksineen, jotka olivat nyt saman pituiset kuin joskus teinivuosina,
ennen tytön kapinalookkia.
-Miten sinä voit… olla siinä. Sinä kuolit…
-Voi, Dick, olen niin pahoillani kaikesta, mutta en
voinut… en sen jälkeen, mitä Jokeri sai aikaan.
-Mutta… sinä kuolit, minä toistin. Isäsi sai kidnappausviestin ja
lopulta viestin, jossa Jokeri väitti tappaneensa sinut ja tuhonneensa ruumiisi.
Ei… en halua muistaa sitä…
-Dick, se kaikki oli minun ja… Lucius Foxin suunnitelmaa.
Ainoa, mikä oli totta, oli se, että Jokeri ampui minua. Luoti osui kuitenkin
selkärankaani, vahingoittamatta elintärkeitä elimiä. Sain hälytettyä Luciuksen
hätiin, ennen kuin menetin tajuntani. Lucius vei minut piiloon ja sai
poistettua luodin, mutta huomasimme, että olin halvaantunut vyötäröstä
alaspäin.
-Miksi halusit ”kuolla”? Se ei ollut reilua ketään
kohtaan, ei isääsi, ei minua…
-En halunnut olla tässä tilassa kenellekään vaivaksi.
Lucius on ollut apunani siitä lähtien, opiskelin piilossani tietotekniikkaa,
minun oli tehtävä jotain rikollisuuden eteen senkin jälkeen, kun…
-Minkä jälkeen, Barbara, kysyin kun hän yhtäkkiä vaikeni. -Mitä tekemistä Luciuksella on
kaiken tämän kanssa? Ja mitä sinä olit tehnyt rikolli… Samassa tajusin jotain,
jotain mikä ei ollut tullut silloin aikaisemmin mieleenikään.
-Barbara? Olitko sinä… Lepakkotyttö? Sinäkö olit ääni korvassani,
Oraakkeli?
Barbara nyökkäsi.
-Sittenhän sinä tiedät… kaiken?
-Suoraan sanottuna, ei ole mahdotonta selvittää Batmanin
salaisuutta, jos ihan tosissaan tahtoo saada sen selville. Vaikeaa se on,
muttei mahdotonta.
Minun oli pakko alkaa nitoa yhteen kaikkea saamaani
faktaa. Barbara oli hengissä, halvaantuneena, hän tiesi Batmanin ja tietysti
myös minun salaisuuden, hän oli ollut mystinen Lepakkotyttö ja Lucius Fox oli
ollut vihittynä tähänkin salaisuuteen. Olin aika puulla päähän lyöty ja Barbara
joutui selittämään tarkasti, mitä tapahtui sen jälkeen, kun olin sulkenut oven
perässäni sinä iltana, iltana, jolloin luulimme hänen kuolleen.
Juttelimme pikkutunneille asti ja vaikka Barbara olisi
voinut jäädä luokseni yöksi, olohuoneen sohvalle tai niin halutessaan,
viereeni, hän halusi lähteä kotiinsa. Lupauduin saattamaan tytön kotiin.
-Missä asut? Tilaanko taksin?
-Ei tarvitse, Barbara hymyili. –Asun aika lähellä,
vanhassa, hylätyssä kellotornissa.
Ja minkälaisessa kellotornissa! Lucius Fox oli toiminut kellotornin
sisustajana; torniin vei hissi ja ensimmäinen mitä näin itse tornissa oli
pudottaa silmät päästäni. Valtaosan lattiapinnasta vei valtava tietokoneruutu
ja pöydällä oleva päätietokone ja lisävarusteet eivät paljonkaan kalvenneet
Lepakkoluolan tietotekniikalle. Loppuosan tornista Barbara oli sisustanut
kodikkaaksi pikkuasunnoksi. Makuusopen muhkean vuoteen luona Barbara pyysi:
-Voisitko auttaa minut sänkyyn? Väsyttää…
Nostin Barbaran käsivarsilleni ja pakko tunnustaa, sydämeni
alkoi tykyttää kiivaasti. Käpertyessään tutusti vuoteelle Barbara pyysi vielä:
-Voisitko tulla viereeni, edes hetkeksi? Se hillitsisi
yksinäisyyttäni…
Yksinäinen olin minäkin, enkä juurikaan empinyt, vaan
tein työtä käskettyä. Aluksi hän vain tarttui käteeni ja ajattelin, että hän
nukahtaisi pian, mutta hän painautuikin lähemmäksi, pieni, hieman pysty nenänsä
kaulaani vasten. Liian hyvin muisti toisen tuoksun, miltä toinen tuntui.
Barbaran hengityskin poltti ihollani, enkä voinut kuin kääntyä hänen puoleensa
ja painaa huuleni hänen ruusuisille, väriseville huulilleen. Pian iho kaipasi
yhä enemmän ihoa ja levottomin käsin aloimme riisua toisiamme.
Käteni vaelsi pitkin muutaman vuoden aikana muuttunutta
vartaloa.
-Ole kiltti… Dick, älä katso jalkojani… Barbara pyysi.
Minä annoin käteni kulkea myös noita mitään tuntemattomia
jalkoja pitkin ja vannoin, ettei hänen tarvitsisi milloinkaan hävetä tai
piilottaa Jokerin toimintakyvyttömiksi tekemiä sääriään. Barbara ei ollut
sytyttänyt valoja, mutta kuun ja katuvalojen vienossa valossa me kaksi löysimme
toisemme uudelleen, aivan kuin välissä ei olisi ollutkaan kuolemaa ja muutaman
vuoden eroa.
Jään sun viereen
Seuraavana päivänä Barbara esitteli uskomatonta tietokonekompleksiaan. Hän kertoi myös, miten oli selvittänyt Batmanin salaisuuden, miten tuli itse ryhtyneeksi Lepakkotytöksi ja sai Lucius Foxin räätälikseen ja salaisuutensa kantajaksi. Käsittämättömillä tietoteknillisillä taidoillaan Barbara oli halvaannuttuaan hakkeroitunut Lepakkotietokoneen järjestelmään. Näin hän kykeni seuraamaan Batmanin tekemisiä ja hän oli jopa parannellut Oraakkelia, kenenkään tietämättä.
-Olen halunnut jo pidemmän aikaa paljastaa sinulle, että
olen hengissä. Dick, Nightwing tarvitsee apua. Se, että olet pystynyt toimimaan
tähän asti vahingoittumatta, on suoranainen ihme. Kellotornista ja korvanapista
käsin kykenisin auttamaan sinua työssäsi, jopa varoittamaan tarpeen vaatiessa.
Totuus on myös, että Batman tarvitsee kumppanin. Hän on viime aikoina saanut
useammin siipeensä, nyt kun Jason ei ole turvaamassa hänen selustaansa.
Kaikessa järkevyydessään Barbara saikin minut taipumaan
siihen, että aina välillä lähdin Batmanin taustatueksi. Tein sen aina
yllättäen, varoittamatta, mutta vaikka Bruce jotain olisi ihmetellytkin, hän ei
koskaan kysellyt mitään. Jos Gothamissa meni myöhään, jäin silloin kartanoon
yöksi. Myönnän, että oli mukavaa vaihtelua saada mahdollisiin naarmuihin ja
sinelmiin Alfredin hyvää hoitoa. Ja maistuvan aterian.
Bruce ei ollut enää niin yksinäinen ja whiskypullo oli
pysynyt kiinni, kiitos Alfredin sekä Jack ja Janet Draken 11-vuotiaan
Timothy-pojan. Jack ja Janet Drake olivat tutkijoita ja Brucen läheisiä
ystäviä. Kun Janetin vanhemmat, jotka siihen asti olivat pitäneet pojan luonaan
heidän ollessa matkoillaan, vanhenivat, eivätkä enää jaksaneet jatkuvasti
katsoa fiksun, mutta vilkkaan Timin perään, Draket kääntyivät Brucen puoleen.
Jack ja Janet katsoivat, että jos Bruce oli kasvattanut jo kaksi poikaa, minut
ja Jasonin, hän pärjäisi varmasti myös Timin kanssa. Lisäksi he olivat
huomanneet, miten yksinäiseltä Bruce oli vaikuttanut Jasonin kuoleman jälkeen.
Niinpä Timothy Drake alkoi asustella kartanossa
vanhempiensa lennellessä ympäri maailmaa. Tim pääsi jyvälle myös Batmanin
salaisuudesta ja vaati Brucen kouluttamaan itseään uudeksi Robiniksi. Aluksi
Bruce oli vastahakoinen; yksi Robin oli jo saanut surmansa, mutta jos Bruce oli
jääräpäinen, niin sitä oli Timkin, eikä poika antanut periksi. Lopulta Bruce
suostui, mutta sillä ehdolla, että koulutusaika olisi pitkä.
Aivan kuin kaikkien Robinien olisi pitänyt käydä läpi sama
kiirastuli. Draken pariskunnan ollessa paluulennolla Haitista, heidän
koneeseensa tuli konerikko tai jokin, ja kone syöksyi maahan surmaten kaikki
matkustajat ja miehistön jäsenet. Onnettomuustutkinnassa kävi ilmi, ettei
tihutyönkään mahdollisuutta voitu pois sulkea.
Niin minä sain uuden ”pikkuveljen”, josta pidin kovasti;
hän muistutti paljon minua, mistä myöhemmin oli pojalle omat haittansa. Lopulta
myös Batman sai rinnalleen uuden Robinin.
Nightwingin ja Oraakkelin yhteistyö oli hedelmällistä.
Saimme yhdessä paljon enemmän aikaan kuin mitä olin saanut yksinäni. Ja totuus
on, etten olisi tässä kertomassa tarinaani, jos Oraakkelia ei olisi ollut. Kävi
nimittäin niin, että Oraakkelin avulla löysin Deahtstroken ja eräänä myöhäisenä
iltana lähdin, itsevarmuutta täynnä, nappaamaan hänet. Oraakkeli ehdotti, että
kutsuisimme Batmanin avuksi, mutten suostunut siihen. Jopa Batmanin olisi
katsottava minua ylöspäin sen jälkeen, kun olisin kukistanut Deathstroken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti