Ohi on Ziuh! ja Wiuh!

Väsyneenä palasi Vanhimmaiseni kotiin pitkän päivän ja vielä pidemmän harjoittelujakson jälkeen tanssikoulun kevätnäytöksistä. Väsynyt on myös äitinsä, joka kolmen viikon ajan kuskasi tyttöjä Jali ja suklaatehdas -näytelmäharjoituksiin ja esityksiin + tanssiharjoituksiin. Hieman pettyneeltä tyttö vaikutti, yhdentoista vuoden ja ryhmästä edistyneempiin siirtämisistä huolimatta, ei vieläkään stipendiä irronnut. Mutta ehkä vielä joskus... Ja ei kun uutta matoa koukkuun. Nyt huilataan hetki ja sitten aletaan laatia hakemusta ensi kevään Grease-musikaalia varten. Melkoinen lottovoittohan se olisi, jos siihen pääsisi, onhan ohjaajana itse Marco Bjurström. Vielä kun ei saisi päästessään mennä treenitunnit omien tanssiharkkojen kanssa päällekkäin... Kukahan taikoisi vuorokauteen lisää tunteja?

Se tanssista elokuuhun asti. Kaikki lapset + mamma odottavat, että jäljellä olevat kaksi viikkoa menisivät mahdollisimman nopeasti ja pääsisimme kesälaitumille. Minun lomani kun alkaa, tietää se kutsukorttien askartelua, puvun hommaamista, suursiivousta, pihan laittoa... siis valmistautumista Neiti Vanhimman rippijuhlia varten. Onneksi ovat vasta kesän loppupuolella, ei tule ihan tulen palava kiire, mutta reipas pitää silti olla.

Huoh! Vielä olisi kaksi maanantaita, joihin pitäisi jotain kesäistä askartelua keksiä, mutta pää lyö jo aivan tyhjää. Ehkä jotain silkkipaperista tai... plääh, en keksi!

Niin on väsy olo, ettei juttukaan tahdo tänään tämän enempää lentää, annettakoon (?) se anteeksi tämän kerran.

Hyvää yötä, Ystävät!

-Hepa-

HARMEJA KERRAKSEEN (OSA 2)

Hetkeä myöhemmin löysin itseni makaamasta mahallani vuoteella ja hän piti minua paikallaan rautaisella otteellaan. Samassa hän läimäytti takamustani ja minä parahdin vihlovasta kivusta.

-Sainpas huomiosi, Bruce murahti ankarasti. -Haluan sanoa tämän ja sinä kuuntelet! Olen holhoojasi ja tottelet mitä sanon! Kun olet kasvanut tarpeeksi vanhaksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja osaat kantaa vastuuta itse itsestäsi ja tekemisistäsi, voit tehdä omat valintasi. Siihen asti teet niin kuin minä sanon!

-Minä vain pilailin, sanoin nykien päiväpeitettä. –En todellakaan aio harrastaa seksiä, en edes tiedä miten se tehdään. En ole edes pussannut tyttöä vielä.

-Oletko suunnitellut sitä? Bruce kysyi haastavasti, eikä antanut minun nousta.

-En… kai, vastasin rehellisesti.

-Ehkä tansseissa?

-Niissä vain tanssitaan, Bruce. Enkä minä edes tanssi. Ja siellä on aikuisia, en ymmärrä, miksi olet niin huolissasi.

-Koska sinun iässäsi pojat alkavat houkutella tyttöjä tekemään… asioita.

Hän jatkoi ennen kuin ehdin aloittaa vastaväitteet:

-Tämä Hallie, josta puhuit, hän ei luultavasti edes tiennyt, mitä oli tekemässä ja nyt hän on raskaana. Tytöt ovat herkkiä sinun iässäsi, ja jos kuulen, että olet painostanut ketään tyttöä mihinkään…, hän jätti loput sanomatta, ja vallitsi uhkaava hiljaisuus.

Yritin kuvitella jonkun tyypin painostavan Barbara Gordonia mihinkään tai edes yrittävän suudella häntä. Näin mielessäni hänen potkaisevan tyyppiä arkaan paikkaan ja tämän vaikeroidessa kaksinkerroin, lyövän tämän maahan. Luulen Barbaran olevan melko turvassa tällaisilta tyypeiltä.

-Barbara pyysi minua tanssiaisiin, minä sanoin, Brucen yhä pitäessä minut vuoteella. –Hengailin ympäriinsä ja hän tuli käymään ja Alfred vaati minua pitämään hänelle seuraa ja hän pyysi minua sinne. Miksi et huutanut hänelle?

-Barbara Gordon ei ole minun vastuullani, mutta sinä olet, ja odotan sinun kohtelevan tyttöä ystävällisesti ja kunnioittavasti, kuin sisarta.

-Hän ei ole siskoni, sanoin.

-Sinä käyttäydyt kuin olisi, hän vaati. –Jonain päivänä sinulla voi olla omia lapsia, mahdollisesti tytär. Miten haluaisit poikien kohtelevan häntä?

En voinut edes kuvitella itselleni tytärtä, avioliittoa tai edes tyttöystävää. Miksi Bruce laittoi minut ajattelemaan tällaisia asioita? En halunnut muuta kuin taistella rikollisuutta vastaan hänen rinnallaan ja passittaa roistot Arkhamiin, en halunnut keskustella seksistä tai tyttöjen kunnioittamisesta. Tytöt vain kiusasivat minua, mutta eihän Bruce koskaan kuunnellut minua tai välittänyt minun tunteistani.

-Päästä minut! vaadin ja yritin nousta.

Sain vain uuden läimäyksen yrityksestä ja hän määräsi:

-Pysyt vielä siinä! Sinun on luvattava minulle, että tulet käyttäytymään kohteliaasti, asianmukaisesti ja kunnioittavasti, enkä koskaan tule saamaan puhelua raivostuneelta isältä, jonka tytärtä olet kohdellut huonosti.

-Entä jos hän kohtelee minua huonosti? sanoin hieman uhmakkaasti.

Hän läimäytti minua jälleen ja kiirehdin lupaamaan:

-Hyvä on, minä käyttäydyn, mutta sinä et saa soittaa silloin.

Hän perääntyi, nousin ylös ja käännyin kohtaamaan hänet kasvoista kasvoihin.

-Miksi sinun täytyy tehdä noin? vaadin saada tietää, vastustaen kiusausta hieraista kivistävää takamustani. –Jos olen tarpeeksi vanha tietämään seksistä, olen liian vanha… tiedät kyllä.

-Sinä, Bruce osoitti minua sormellaan, -et tule koskaan olemaan liian vanha saamaan selkääsi, olen sanonut sen ennenkin ja sinä muistat sen kyllä.

En voinut kiistellä hänen kanssaan asiasta, vaikka olisin halunnutkin. Hän oli osoittanut olevansa oikeassa, ja vaikka sanoisin mitä tahansa, niin kauan kuin hän oli minua isompi ja vahvempi, hän voisi aina läksyttää minua. Iälläni ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, ja voin vain toivoa, että jonain päiväni olisin yhtä vahva kuin hän ja voisin taistella vastaan.

-Nyt nukkumaan. Luojan kiitos, huomenna on perjantai ja voimme käyttää viikonlopun koulutukseesi.

Aioin painua pehkuihin saman tien, mutta hän muistutti vielä, kuin pikkulasta:

-Hammaspesulle.

Menin kylpyhuoneeseen, mutta palatakseni vielä illan aiheeseen ja näyttääkseni hänelle, etten ollut enää mikään vauva, kysyin pirullisesti:

-Bruce? Saanko masturboida?

Vedin kiireesti oven lukkoon, varmuuden vuoksi.

En kuullut hänen vastaavan mitään, mutta sen kuulin, miten hän poistui huoneestani, paiskaten oven kiinni. Minä annoin vihdoinkin naurulle vallan ja hihitellen poistuin kylpyhuoneesta, pesemättä hampaitani. Olin vihdoinkin näyttänyt hänelle. Tilanne oli 1 piste minulle, Brucelle… ehkä noin 1500, mutta voitto se oli pienikin voitto.