Heipparallaa!

Aurinkoista kevätpäivää, Ystävät!

Ja ISO KIITOS kaikille lukijoille! 1000 lukukertaa tuli täyteen viime postauksen aikana (+1). Tähän aikaan keväästä on vielä meikäläisen elämä kovin hiljaista, mutta parin viikon päästä, hiihtolomaviikolla, alkaa taas tapahtua. Tiedossa on ainakin kylpyläreissua (JEE, Itämeren Pullonokkadelfiini pääsee taas kellumaan ulkoaltaaseen. Ja porealtaaseen...). Otamme myös systerin kanssa junan allemme ja käväisemme Isossa Stadissa katsomassa kauan kaivatun Oopperan Kummituksen. Ja kyllä, minä ainakin olen tätä Suurta Juttua odottanut ja minä olen yhtä malttamaton odottaja kuin eräs "tuntemamme henkilö". Tosin minä olen odottanut Oopperan Kummitusta siitä lähtien, kun se viimeksi Suomessa ohjelmistoon kuului, enkä tainnut tuolloin olla kuin jonkin vuoden toisella kymmenellä. Nyt joku teistä ihmettelee, voiko meikäläisen elämään TODELLAKIN kuulua muutakin "kulttuuria" kuin Batman ja minä sanon KYLLÄ. Minä nautin ja nauttisin enemmänkin teatterista, tanssista (siis katsojan ominaisuudessa ja taidetanssia), konserteista ym. ym. jos omistaisin sellaisen kaverin tai edes miehen, joka lähtisi kanssani tällaisiin rientoihin. Mutta niin kuin muutama vuosi sitten totesin miehelleni, minä olen jo iso tyttö ja osaan mennä vaikka yksin, niin kuin kävi aikoinaan Heath Ledgerin tähdittämän Yön Ritarin aikana. Tai en ihan yksin mennyt, silloin oli mukanani "masuasukki" eli meidän Poitsu, joka muutaman viikon päästä tästä spektaakkelista syntyi maailmaan. Eli voisin sanoa, että hänelle Batman ei ole tullut äidinmaidossa vaan jo aikaisemmin. Muistan sen aina, miten elokuvassa jytistessä ja paukkuessa, Poitsu heitti kuperkeikkaa, huiteli ja potki. Oli siis täysillä mukana. Äidin poika!

Myönnän kyllä, että viime päivinä elämä on hieman pyörinyt Lepakon ympärillä. On tullut katsottua Netflixistä koko Gothamin 1. kausi ja nyt sitten kaiholla odotan, koska saamme täällä Rapakon toisella puolella nauttia 2. kaudesta. Tämä maa kun on niin kovin kylmä meille Bat-maniasta kärsiville; ei lehtiä, joskus joku kirja suomennetaan (viimeksi Pöllöjen Hovi ja Kaupunki, ikivanhat siis), ei käännettyjä animaatioita, ei MITÄÄN. Ensimmäiset mainokset tulevasta leffasta ovat herättäneet mielenkiintoni siitäkin huolimatta, että Wonder Woman ja "Supey" (pitäköön Clark Kent biohajoavat plasmahyllynsä...) tulevat maisemat pilaamaan. Kun vielä joku filmimoguli tekisi edes YHDEN elokuvan, yhtä hahmoa uupuu... Ja siis tekisi sen Frank Millerin tyyliin, unohdettaisiin schumachermainen pelleily. Se olisi minulle se "nähdä Pariisi ja kuolla" -B-man-raina.

Tästä päivityksestä tuli nyt vähän lyhyt ja B-man painotteinen, mutta Neiti Keskimmäinen vinkuu kaupungille ennen tanssituntiaan. Pitäisi nähdä yksi Agda, ei Atte niinkuin ensin kuulin. Huh!

Niin kuin aikaisemmin lupasin, että nyt kun Elämäni Bruce Waynen kanssa on muuttunut omaksi hengentuotteekseni, tuon ilmi jokaisen tuotteen, joka on ollut innoittajanani. Tämän kertaisen tekstin lopuksi infoa tästä. Nyt siis esitellään teille/heille, joille tämä hermoja raastava, levoton, ylimielinen, nokkela, rohkea, ihana, etc. etc tyyppi on oudompi (kaikkihan Graysonin tietää)...

JASON PETER TODD

Ollessani 15-vuotias Bruce lähti eräänä iltana partioimaan yksin. En ole aivan varma, miksi hän ei halunnut minua mukaansa, mutta luulen, että se liittyi jotenkin vanhempiensa kuolinpäivään. Joka vuosi, samana iltana, Bruce kävi yksin Wayne-kukkulan pienellä hautausmaalla ja vei Crime Alley’n murhakulmaan kaksi ruusua. Crime Alley oli ennen nimeltään Park Row, mutta pian Thomas ja Martha Waynen kuoleman jälkeen nimi muuttui. Nykyään Crime Alley tunnetaan huumediilereiden, huorien ja muiden yön hiippareiden kotikatuna. Vain yhtenä iltana vuodessa katu hiljenee. Jopa rikolliset kunnioittavat tuota vuosipäivää; se on yksi yö vuodessa, jolloin Batman on varmasti paikalla. Tuona yönä oli yksi rikollinen, tai lähinnä rikollisenalku, joka ei kunnioittanut.

Voitte vain kuvitella, miten hämmästynyt ja hieman kauhuissanikin olin, kun Bruce tuli myöhään illalla Luolasta vieras, yli kymmenvuotiaalta vaikuttava poika, vanavedessään.

-Kuka tuo on? ihmettelin.

Pojalla oli kädet mustana liasta, ja muutenkin hän oli perusteellista kylpyä vailla. Hänen vaatteensakin olivat likaiset ja kulahtaneet, hiuksensa leikkauksen tarpeessa ja kuoppaisista poskista päätellen kunnon ruokakaan ei pahitteeksi olisi.

Alfred oli myös tullut paikalle ja arvelin hänenkin ihmettelevän yöllistä vierasta, mutta niin tottuneena Brucen päähänpistoksiin, ei kummastustaan tuonut ilmi.

-Alfred, saata Jason yläkerran vierashuoneeseen. Laita hänelle kylpy ja katso Dickin vaatehuoneesta vaatekerta.

No joo! Poika oli kyllä pitkä ikäisekseen, mutta laiha kuin riuku.

-Bruce… aloitin vastalauseeni, mutta Bruce keskeytti sen oitis.

-Huomiseen asti, Dick! Vain huomiseen asti. Laita hänelle myös jotain syötävää, Alfred.

Seuraavana päivänä me muut olimme jo aamiaisella, kun yövieraamme hiippaili alas. Olin pyrskäyttää appelsiinimehut pellolle, niin huvittavalta poika näytti vaatteissani. Vaikka poika oli pitkä, olin minäkin venähtänyt 160 sentistä 175 senttiin. Jason oli kääntänyt farkkujen lahkeita pitkän pätkän ja ne lököttivät kuin hiphopparilla. Paitakaan ei järin istuva ollut. Olin juuri naurahtamaisillani, mutta poika loi minun sellaisen katseen, että katsoin viisaammaksi olla tekemättä sitä.

-Istuhan, Jason, pöytään! Bruce kehoitti. -Lähdemme aamiaisen jälkeen ostoskeskukseen laittamaan sinut uuteen kuosiin. Lähdetkö mukaan, Dick?

-Enpä taida, vastasin. –Jään lukemaan fysiikan kokeeseen. On kyllä kaiken fysiikan vastaista, että nuo kuteet ylipäätään pysyvät tuon päällä.

Kun Bruce ja Jason lähtivät, jäin vielä ihmettelemään Alfredille:

-Mistä Jason on tullut ja mitä hän ylipäätään tekee meillä?

Alfred tokaisi vain tyypilliseen, tyyneen tapaansa:

-Eiköhän se ajallaan selviä.

Ja selvisihän se. Myöhemmin iltapäivällä en pystynyt enää lukemaan uteliaisuudeltani kokeisiin, vaan lähdin etsimään Brucea, saadakseni vastauksia.

Löysin Brucen työhuoneesta. Lysähdin muina miehinä nojatuoliin ja kysyin:

-Eikö olisi jo aika alkaa antaa selityksiä? Mistä penska on tullut ja mitä se tekee täällä?

Bruce hymähti.

-Vai alat sinä jo vaatia minulta selityksiä? Maailma muuttuu…

Bruce alkoi kuitenkin kertoa, kuka Jason oli ja mitä hän teki meillä.

Bruce oli, kuten sanottu, käynyt vanhempiensa murhan vuosipäivänä heidän haudallaan ja murhakulmassa, ja Batman oli vielä käynyt yöllä tarkistamassa, että Crime Ally’llä oli rauhallista. Hän oli jättänyt Lepakkoauton yhdelle sivukujalle ja käynyt tervehtimässä vanhaa ystäväänsä, tohtori Leslie Thompkinsia, jolla oli klinikka Crime Ally’llä. Wayne Enterprice ylläpiti klinikkaa, jossa slummin asukkaat saivat ilmaista terveydenhoitoa ja toivottomat tapaukset puhtaita neuloja.

Kun Batman palasi autolle, olivat sen eturenkaat kadonneet.

-Tein jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin Crime Ally’llä tehnyt; purskahdin nauruun, Bruce kertoi. –Vaatihan se kanttia varastaa Lepakkoautosta renkaat. Jäin odottamaan varjoihin, kyllähän varkaalle takarenkaatkin kelpaisivat. Voit uskoa, että yllätyin, kun  odottaessani paikalle sekavaa huumehörhöä, paikalle tulikin nuori poika.

-Jason, totesin.

-Jo vain. Aioin ottaa hänet kiinni suoraan rysän päältä; annoin hänen kumartua irroittamaan ensimmäisiä takapyörän pultteja, ennen kuin astuin hänen taakseen ja kysyin:

-Varkaissa, vai?

Luulisi, että poika olisi laskenut alleen säikähdyksestä, ajattelin, mutta hankalasta asennostaan huolimatta Jason oli heittänyt Batmania rengasavaimella ja pinkaissut karkuun.

-Seurasin häntä jonkun matkan päästä. Halusin, että hän johdattaisi minut renkaiden luo, ja arvelin, että samasta paikasta löytyisi enemmänkin renkaita ja muuta helposti rahaksi muutettavaa tavaraa. Jason meni sisään hylätyn kerrostalon kivijalkaikkunasta. Vaikken olisikaan nähnyt mihin hylättyyn asuntoon hän meni, olisin löytänyt hänet hajun perusteella; poika oli sytyttänyt sätkän ja tuoksusta päätellen siinä paloi muutakin kuin tupakkaa.

-Tuo on haitaksi terveydellesi, sanoin ja heittämäni pikku lepakko katkaisi sätkän.

-Ota tyhmät renkaasi ja jätä mut rauhaan! poika kivahti.

Kun en tehnyt elettäkään siihen suuntaan, hän nosti nyrkit pystyyn ja luuli voivansa pitää minua nyrkkeilysäkkinään. Hänellä olikin kohtuullinen oikea suora. Lopetin sen kuitenkin lyhyeen, nappasin poikaa kauluksesta ja nostin irti maasta.

-On sinulla uskallusta ja sisua, täytyy myöntää, sanoin. –Nimi?

Olin saanut pojan jo vähän säikähtämään, sillä hän vastasi:

-Jason. Jason Todd.

-Kuulehan sinä, Jason Todd, nyt otat toisen renkaan ja palaamme autolleni. Saat laittaa ne itse takaisin, koska irroititkin.

Nätisti poika tottelikin. Kun Jason kiinnitti renkaita paikoilleen, sanoin:

-Ei tämä kuitenkaan ole tällä selvä.

-Aiot tietty kieliä musta jepareille.

-Voimme pitää jeparit poissa tästä, mutta saat antaa minulle vähän tietoja. Äitisi nimi?

-Catherine. Se on kuollut, kuoli huumeiden yliannostukseen.

-Isäsi?

-William. En tiedä, missä se lusmuaa tällä hetkellä, enkä haluakaan tietää. Siitä nilkistä ei oo mulle paljonkaan iloa ollut, eikä äidille.

William Todd. Ilmankos nimi kuulosti jotenkin tutulta. Gothamin pikkuroistoja, häärää sen porukoissa, joka parhaiten maksaa. Silloin tein päätökseni, ehkä hätiköidysti. Pojalla ei ollut kunnon kotia saati vanhempia ja hän oli jo nyt, 12-vuotiaana, ajautumassa rikosten tielle. Päätin ottaa Jasonin meille, ainakin toistaiseksi, turvaan ja valvovan silmän alle.

”Toistaiseksi” venyi pitkäksi ajaksi. Jay aloitti koulun ja testien jälkeen ihan oikealta luokalta. Jätkän älyssä ei ollut vikaa, oikeastaan päinvastoin. Olisi luullut, että poika olisi ollut kiitollinen, ettei hänen tarvinnut enää varastaa henkensä pitimiksi, ettei hänen tarvinnut enää olla nälissään, kylmissään tai peloissaan, mutta johtuen kai lähtökohdistaan ja luonteestaan, Jay oli jokseenkin hankala. 

Ennen tämän kerran kuvia, haluan huomauttaa, ennen kuin kukaan Batmaninsa lukenut ehtii; Jasonin isän nimi ei tietenkään ollut William vaan Willis, mutta otin vapauden muuttaa nimeä hieman, liittyen myöhemmin ilmi tulevaan gangsterinimeen.

Kyseisessä lehdessä muuten on ensimmäinen viittaus Nightwingiin. "Sinä koulutit minut liian hyvin... Et voi estää minua kulkemasta omaa tietäni." "Minä jos kuka tiedän sen, Dick - miehen on kuljettava omaa tietään." Nightwingistä enemmän myöhemmin.

Vasemman puoleinen ns. käyttölehti, oikealla visusti (kuvanottoa lukuunottamatta) visusti muoveissa pysyvä, suoraan "pakasta" ostettu

Tämmöistä tänään!

-Hepa-