Maailmalta on kuulunut niin kauheita uutisia tänä viikonloppuna, ettei vitsit lentele tänään. Onneksi Ranskassa asuvilla tutuilla ja heidän läheisillään on kaikki hyvin ja pääsivät pelkällä säikähdyksellä. Heidän poikansa oli kyllä katsomassa surullisen kuuluisaa Saksa-Ranska -jalkapallo-ottelua, mutta pääsi kotiinsa ehjin nahoin. Toivottavasti tällaista kamaluutta ei tapahdu enää Ranskassa, eikä missään muuallakaan ja myös meidän lintukoto-Suomemmekin saa olla rauhassa ja voimme jatkaa elämäämme Euroopan ja Maailman kansalaisina turvallisin mielin.
Tänään laitan ensimmäiset ohjeet Hepan Herkut -osioon, jota olen kohta kai vuoden päivät lupaillut. Tänään valmistui HERKULLINEN kasvis-fetavuoka.
Aluksi tarvitsin:
- 6 perunaa
- 1 (-2) kesäkurpitsaa
- 4 tomaattia
- 1 sipuli
- 2 rkl voita
- noin 150 g (tai enemmän, jos on suurkuluttaja) fetaa
- 1/2 litraa maitoa (me käytämme rasvatonta)
- 3 ruokalusikallista vehnäjauhoja
- ripaus muskottipähkinää
- suolaa (myllystä)
- pippuria (myllystä)
- tuoretta basilikaa (jouduin käyttämään kuivattua, kun tuoretta ei ollut)
- tomaattimaustetta (jos kaupasta löytyy. Meillä vielä pari purkkia Espanjan Lidlistä ostettua, Suomen Lidl kun ei tunne mausteista kuin suolan, pippurin, curryn ym. perussettiä)
- Otin perunat, kesäkurpitsan, ja sipulin, ja alkoi tulla tasakokoisia viipaleita (kiitos Nicer Dicer!)
- Sulatin kattilassa 2 rkl voita ja kuullotin kevyesti edellä olevat viipaleet
- Suolaa ja pippuria myllyistä perään
- Tomaateista tuli myös viipaleita.
- Toiseen kattilaan meni 2 rkl voita sulaksi ja voisulaan 3 rkl vehnäjauhoja. Jauhoja kypsensin hetken aikaa (en siis polttanut!) ja joukkoon hiljalleen lisäillen ja hyvin sekoittaen maitoa 1/2 litraa
- Mausteeksi ripaus muskottipähkinää, pari myllykierrosta suolaa ja pippuria. Joukkoon meni myös tomaattimauste ja basilika.
- Kastikkeen hautuessa (noin 5 minuuttia) muussasin fetan haarukalla. Tässä vaiheessa kastikekattila pois liedeltä ja fetamurska kastikkeen joukkoon
- Sitten vaan kuullotetut kasvikset ja tomaattiviipaleet uunivuokaan ja kastike päälle, ja 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi
- Ja ai että oli hyvää! Vuokaa voi tarjota niin lihan kuin kalankin kanssa, meillä sitä syötiin juustoisen uunimakkaran kanssa
Ja sama kuvin kerrottuna.
 |
| 6 perunaa, 1 kesäkurpitsa ja sipuli viipaleiksi ja nopea kuullotus |
 |
| Fetainen valkokastike ei tässä vaiheessa näytä kovinkaan houkuttelevalta... |
 |
| Kasvisviipaleet kerroksittain vuokaan ja vielä päälle ripaus tomaattimaustetta, kastike päälle... |
 | ||
... ja 45 minuutin päästä tuli herkullinen feta-kasvisvuoka uunista ulos!
|
-Hepa-
P.s. Pieneksi loppukevennykseksi, ainakin kotimaisille lukijoilleni, (kaikille kolmelle ;)):
 |
| "Tanaan on kolmiopaiva..." |
Loppuun vielä uusi luku nimeltään Testausta. Lopussa pitkästä aikaa mielestäni osuva biisi, johon lisäsin vielä englannin kieliset sanat.
TESTAUSTA (OSA 1)
Sain nukkua pitkään seuraavana päivänä, mutta herätessäni
muistin, ettei tästä päivästä tulisi kovinkaan mukava lauantaipäivä. Alhaalla
keittiössä Bruce luki päivän sanomalehteä juoden kahvia, ja Alfred nosti eteeni
kaurapuurolautasen, jonka päälle oli rusinoilla kuvioitu hymynaama. Minä
mulkaisin häntä vihaisesti, mutten sanonut mitään. Tiesin, ettei kiukuttelu
auttaisi mitään, otin vain lusikan ja aloin syödä.
Alfred ei tee puurosta kovinkaan makeaa, (sain äidin
laittamaan puurooni niin paljon voita ja sokeria, että se maistui ihan
kaurakeksitaikinalle) (suomentajan lisäys, näin meillä seitsemänvuotias syö puuronsa), ja lautaseni vieressä oli iso lasi maitoa. Kun sain
syödyksi puuron, jota oli melko runsaasti ja maidon juoduksi, Alfred kaatoi
lasiini lisää maitoa.
-Juo se kaikki, kasvavat pojat tarvitsevat maitoa, Bruce
tokaisi nostamatta katsettaan lehdestä.
Minä ajattelin saada sellaisen tyttömäisen
raivokohtauksen, se oli sellaista, mistä en tiennyt mitään ollessani 7-vuotias,
mutta ajattelin kuitenkin ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin tuli. Päivä ei
kestäisi ikuisesti, eikä minulla ollut haluja lähteä Batmanin mukaan
yöpartioinnille tänään, joten ottaisin vain rohkeasti vastaan tämän toisen rangaistuksen.
Aamiaisen jälkeen hän vaati minua tulemaan mukaansa
korjattuun työhuoneeseensa, jossa aikoi tehdä paperitöitä. Olin pahimmissa
kauhukuvissa nähnyt jättiläismäisen leikkikehän, johon hän laittaisi minut
siksi aikaa, kun teki töitä. Mutta ilmeisesti Brucenkaan mielestä 7-vuotiaat
eivät ole leikkikehässä, koska työhuoneessa ei sellaista näkynyt.
-Istu sohvalle ja lue tämä minulle, hän sanoi ojentaen
minulle jonkin kirjan.
Kirja oli kaikkien tuntema Pähkinänsärkijä, jossa vähän
tyhmä tyttö näkee unta saamastaan pähkinänsärkijänukesta, joka muuttuu eläväksi
prinssiksi. Bruce raahaa minut joka joulu mukanaan balettiin, vaikka minä
vihaan koko touhua, hassuihin mekkoihin pukeutuneita naisia ja tyttöjä ja ihan
hinttejä miehiä. Mikä vieläkin pahempaa, se musiikki jää soimaan korviin ja
hyräilen sitä koko joulunalusajan. Viime jouluna kiukuttelin balettiin
lähtemisestä, mutta Bruce vaati, että minä lähtisin, istuisin murjottamatta
vakio-paikoillamme tai hän sisään kirjoittaisi minut Fritziin seuraavana vuonna.
Minä koikkelehtimassa tyhmää balettia! Minä voisin vaikka
joutua esittämään tyhmän Claran tyhmää pikkuveljeä tyhmässä Pähkinänsärkijässä!
Bruce sanoi, että baletti voisi olla hyvä keino vahvistaa kehoani, joten hän
saattoi ajatella sitä ihan tosissaan.
Minä siis lähdin mukaan nurisematta enempää ja
teeskentelin viihtyväni, eikä Bruce uhannut enää balettitunneilla.
Jouluun oli aikaa enää joitain viikkoja, joten avasin
kirjan mukisematta. Kirjan sivut oli jaettu kahteen osaan siten, että sivun
ulkoreunassa oleva teksti oli englanniksi ja sisäreunan sivu venäjäksi. Jos
muistin oikein, kaveri, joka oli tehnyt balettiin musiikin, oli venäläinen ja
siksi kai kirjakin oli puoliksi venäjää.
Koska halusin edes pienen koston, päätin lukea kirjaa
venäjäksi. Sekä isän, että äidin vanhemmat olivat syntyjään venäläisiä ja he
puhuivat joskus keskenään venäjää ja opettivat sitä minullekin. Vanhempani myös
lukivat joskus minulle tarinoita venäjäksi ja tunsin kaikki kirjaimet.
-Oli jouluaatto, aloitin, -lapset odottivat eteisessä,
kun joulukuusi…
-Mitä sinä teet? Bruce keskeytti lukemiseni.
-Pyysit minua lukemaan, vastasin, yrittäen olla
kuulostamatta liian nenäkkäältä. –Et sanonut, kumpaa osaa luen.
Bruce nousi työtuoliltaan ja tuli aivan eteeni seisomaan.
-Osaatko sinä venäjää?
Nyökkäsin.
-Kyllä, vanhempani kertoivat, että heidän molempien
vanhempien perheet olivat paenneet Venäjältä kylmän sodan aikana.
-Sinä osaat venäjää? hän toisti hämmästyneenä. –Voit
lukea venäjää? Voitko… voitko myös kirjoittaa sitä?
-Tietysti, vastasin.
-Tietysti? Bruce kohautti kulmakarvojaan. –Olet asunut
täällä näin pitkään, enkä ole koskaan saanut tietää, että osaat venäjää?
Osaatko muitakin kieliä?
Kohautin olkiani.
-Vähän saksaa, espanjaa ja italiaa. Sirkuksessa oli
ihmisiä eri puolilta maailmaa ja he opettivat minulle äidinkieltään. Sirkus
kiersi eri maissa, joten siitä oli hyötyä. Olenhan sanonut, että opin nopeasti.
Entä sitten?
-Entä sitten? Bruce toisti taas ja näytti hämmentyneeltä.
–Koko tämän ajan olen luullut, että olet hieman tyhmä, päätellen
koulumenestyksestäsi ja nyt saan tietää, että sinä osaat kaikkia näitä kieliä.
Jähmetyin. –Luulit minua tyhmäksi?
-Pelkästään ala-arvoisten arvosanojen jälkeen? En
tietenkään. Olin jo hyväksynyt sen, ettei sinusta koskaan voisi tulla todella
hyvää etsivää, koska et voisi koskaan saavuttaa minun tietomäärääni, mutta…
Minä raivostuin totaalisesti. Heitin kirjan maahan ja
hyökkäsin hänen kimppuunsa kuin hullu, nyrkkeineni ja jalkoineni.
-Hei, hei, hei! Rauhoitu! Bruce yritti torjua minut. –En
tarkoittanut sitä niin. Se tuntui vain… kun on tuntunut siltä, ettet yritä
tarpeeksi koulussa… ja se englannin C:kin…
-Opettaja Norton antoi sen! minä huusin. Olin valmis
lyömään hänet maihin, mutta hetkessä hän oli kukistanut minut. Löysin itseni
jalat lukkiutuneina hänen jalkojensa väliin, hänen istuessa sohvalla, ja
käsivarteni oli taivutettu selkäni taakse.
-Rauhoitu, hän kehotti rauhoittavalla äänellä.
-En helvetissä! minä raivosin. –Minä en ole tyhmä. En ole
tyhmä, mutta sinä olet idiootti!
-Ehkä vähän, Bruce myönsi. –Mikset ole kertonut minulle,
että osaat kieliä?
Samassa hän tuntui ymmärtävän jotain uutta minusta.
-Oletko… oletko sinä turhautunut koulussa?
-Tietysti olen turhautunut! Ja kyllästynyt!
Yritin kaikin voimin kiemurrella vapaaksi. –Nyt päästä
minut ja tappele kuin mies!
-Rauhoitu, Bruce sanoi taas, siirsi molemmat käteni
toiseen käteensä ja vapaalla kädellään silitteli rauhoittavasti selkääni, aivan
kuin olisin joku villieläin. Se sai minut entistä vihaisemmaksi, ja jokaisella
hengenvedolla kurkustani nousi murinaa.
-Saatko huonoja arvosanoja koulussa siksi, että olet
tylsistynyt? Bruce kysyi koko ajan rauhoitellen minua, ja minä kuvittelin,
miten kauhealla tavalla hän saisi kuolla. –Hengitä syvään muutaman kerran ja
kerro totuus.
-Totuus, kamppailin päästäkseni irti hänen rautaisesta
otteestaan, -totuus on, että koulu opettaa vain tyhmiä juttuja enkä aio mennä
sinne enää koskaan ja minä hakkaan sinut maihin heti kun pääsen vapaaksi…
-Kuuntele! Bruce käski alentaen ääntään pykälän verran.
–Voit joko rauhoittua, istua tähän sohvalle ja vastata kysymyksiini koulusta
tai jatkaa raivoamistasi ja vien sinut aikaisemmin torkuille. Miten aiot
toimia?
Tämä oli mahdotonta! Kiemurtelin vielä viimeisen kerran
ja murisin sitten:
-Minä puhun.
Hän istutti minut sohvalle, enkä voinut vastustaa
kiusausta potkaista häntä sääreen.
-Ei mitään tuollaista! hän varoitti. –Haluan kuulla
totuuden, Dick. Ei enää vastaan taistelua, ei riitelyä. Kerro minulle, mitä
koulussa tapahtuu ja tarkoitan aivan kaikkea.
Aluksi ajattelin kieltäytyä, mutta tämä oli varmaan
ensimmäinen kerta, jolloin Bruce koskaan oli kysynyt minun kantaani siitä, mitä
tapahtui. Hän oli vain aina saarnannut minulle koulusta ja sen tärkeydestä,
loputtomiin, ja tuonut esille arvosanani. Milloinkaan emme olleet keskustelleet
asioista niin, että hän olisi kuunnellut minun mielipidettäni. Joten, vedin syvään henkeä ja aloitin. Katsoin Brucea ja
hän katsoi minua, valmiina kuuntelemaan.
-Koulussa on tylsää, sanoin lopulta. –En ymmärrä, miksi
minun pitää käydä koulussa ja opiskella kaikkia turhia aineita. Haluan vain
taistella rikollisuutta vastaan, niin kuin sinä. En käsitä, miksi minun pitää
oppia kirjoittamaan esseitä ja päntätä turhaa tietoa kirjoista. Mitä hyötyä
muka on historiasta tai yhteiskuntaopista? Miten geometria opettaa minua
päättämään, mitä asetta käyttää?
Bruce ei sanonut mitään.
-Vastaa minulle! minä aloin taas tuohtua. –Mutta älä vain
väitä minulle, että minun täytyy osata kirjoittaa oikein voidakseni naamioitua
ja välittää varoitusviestejä poliisille ja kyetäkseni peittämään jälkeni ja
salatakseni henkilöllisyyteni. Tai että tarvitsen historiaa selvittääkseni
jonkun paikan tai asian taustoja, voidakseni estää jonkun rikollisen
aikomukset. Tai että tarvitsen matematiikkaa tullakseni paremmaksi taistelutaidoissa
tai selvittääkseni, miten tai millä pääsen johonkin mahdollisimman nopeasti.
Bruce hymyili.
-Veit sanat suustani, hän sanoi.
Minä ärähdin ja esitin potkaisevani häntä uudestaan,
mutta en tehnyt sitä.
-Vihaan sinua!
-Epäilemättä, hän naurahti. –Tarkoitatko, että et yritä
tarpeeksi koulussa, koska uskot, ettei siitä ole suoranaista hyötyä
rikostentorjunnassa?
-Se kaikki on niin tylsää ja kaikki opettajat ovat
idiootteja ja minua kyllästyttää istua siellä ja kuunnella sitä jatkuvaa
luennointia. Se kuulostaa ihan mehiläisten surinalta. Sinä et surise, kun
opetat minulle jotain. Odotat, että opin kerrasta. Ja jos en opi, olen pulassa.
Hymy katosi Brucen kasvoilta.
-En ole niin tiukka sinulle. Tunnen oppimiskäyräsi.
Luulen, että alat laiskotella, jos en patistele sinua.
-Milloin et olisi patistellut minua? Teet sitä aina.
”Dick, sinun on saatava parempia arvo-sanoja. Dick, lopeta leikkiminen. Dick,
jos et ryhdistäydy, olet pulassa.”
Hän silmäili minua hetken, enkä voinut lukea hänen
kasvoiltaan, oliko hän huvittunut vai vihainen. Yhtäkkiä hän tarttui minua
käsivarresta ja sanoi:
-Tule.
-Entä kirja? kysyin epävarmana, kun menimme kohti salia,
jossa oli flyygeli ja Luolan salainen sisäänkäynti. –En lukenut sitä.
Bruce ei sanonut mitään ja aloin tosissani huolestua.
-O-olen pahoillani, en tarkoittanut potkaista sinua tai
olla epäkunnioittava.
-Olemme jo ohittaneet epäkunnioituksen rajan, hän sanoi,
mutta hänen äänensä ei paljastanut mitään.
Olin vielä hieman kipeä eilisiltaisen, perusteellisen
kurinpalautuksen vuoksi, ja aloin jo yrittää irrottautua ja palata takaisin,
mutta Bruce oli niin voimakas, ettei kai edes huomannut sitä vetäessään minua
eteenpäin. Päästyämme Lepakkoluolaan, hän työnsi minut istumaan tuolille suuren
tietokonenäytön eteen.
-Tietokone, Bruce antoi äänikäskyn.
-Hyvää huomenta, tietokoneen naisääni sanoi. –Ladataanko
Gothamin kartta?
-Ei, haluan, että luot testin, jolla mitata
seitsemäsluokkalaisen kykyjä, Bruce vastasi. –Aloita helpommilla kysymyksillä
ja vaikeuta pikku hiljaa aina korkeakoulutasoisiin asti.
-Bruce…, yritin sanoa väliin.
Hän jätti minut huomiotta.
-Sisällytä testiin seuraavia aiheita: englannin, saksan,
espanjan, italian ja venäjän kielet, matematiikka, historia, tiede ja
tietotekniikka. Asettele kysymykset nousevaan järjestykseen.
-Vahvistan, tietokone vastasi ja ruudulla alkoi
välkkyä kuvia niin tiuhaan tahtiin, etten erottanut niitä. –Aikaa testin
luomiseen: 3 minuuttia ja 12 sekuntia.
-En halua tehdä mitään testejä, vastustelin ja valuin
alaspäin tuolilla.
-Usko minua, tämä on paljon parempi kuin mitä olin alun
perin suunnitellut varallesi.
Bruce avasi suuren kirjoituspöydän laatikon ja silmäili
sen sisältöä hetken.
-Aioin lukea sen Pähkinänsärkijän. Ei se olisi ollut niin
paha, väitin.
-Ehkä ei, mutta sen jälkeen olisit saanut pestä
ulko-ovella olevan autoni.
-Ei sekään olisi ollut niin paha juttu.
-Hammasharjalla ja mukillisella vettä.
-Oletko ihan varma, ettet ole konna?
Bruce naurahti ja otti laatikosta kynän, muistilehtiön ja
puisen viivaimen. Hän asetteli ne kaikki eteeni.
-Sinulla on aikaa neljä tuntia, hän sanoi. –Teet testin
ja vastaat kysymyksiin. Voit käyttää muistilehtiötä suttupaperina. Kysymykset
vaikeutuvat asteittain. Jokaisen kysymyksen, johon vastaat väärin, tietokone
korvaa toisella saman tason kysymyksellä. Jokaisesta väärästä vastauksesta saat
läimäytyksen viivaimesta.
Suuni loksahti auki. –Bruce, tuo ei ole reilua. Tuo on jo
ilkeää ja… julmaa.
-Valitettavaa sinulle, mutta olen huomannut, että sinun
kanssa on kaikki tehtävä vaikeimman kautta. Keskittymisesi edellyttää uhkaavaa
tilannetta joko itsellesi tai minulle. Siksi on parempi toimia näin, kuin antaa
sinun vetelehtiä täällä koko päivän.
Silmiäni alkoi kirvellä ja minun teki mieli parkua, mutta
sitten sain jostain käsittämättömän voiman, voiman, joka ei antanut minun
murtua. Bruce ei voittaisi, ei tällä kertaa, päätin. Hän saisi kiduttaa minua
aivan niin kuin halusi, ja voisin ottaa kaiken vastaan, koska olin yhtä vahva
sankari, vaikka minikin, kuin hän. Voisin ottaa muutaman sivalluksen viivaimesta,
voisin ottaa vaikka sata, kaksisataa! Nostin leukani pystyyn ja sanoin:
-Antaa tulla! sanoin itsevarmalla ja tasaisella äänellä,
ollen valmis, tuli mitä tuli.
THE WORLD AGAINST ME
Déjà-vu, it's not a surprise that week starts like this
I just should go on with this ball on my leg
I won't run away but take the attacks
I won't let it hit me today
It pinches me, pulls me hair, pushes and bruises me
Fells me to the ditch, rips the carpet under me.
It doesn't need to be easy, I've learned that
You should not live every moment being scared
If it invites me to dance, I let it take me
I live only once, I can take many bruises
I live only once, I can take many bruises
Even though sometimes I feel:
That the whole world is against me
but I will beat it
It spins to the wrong direction
I won't give up today.
The whole world is against me
and I will beat it
I will turn it to the right direction
I don't deserve this.
I dress up with iron armour
I admit everyday that I need protection
I'm as fragile inside as the others
I get power when I start to fly
I am here even though sometimes I feel:
That the whole world is against me...
I challenge it
I won't give up
You know it
I won't give up
That the whole world is against me...
The world against me
I turn it to the right direction.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti