Näin se vuosi kuluu!

On jo 3. päivä ja paljon on jo keretty! Eilinen päivä kului rattoisasti Ystävän kanssa Ikeassa, siis ILMAN lapsia tai muuta miesväkeä. Parhautta! Joka nurkka tuli koluttua ja toki tuli myös ostettua, harkitusti ja vähän harkitsemattakin. Uuden vuoden päivä, niin kuin yleensä, tahtoo olla vähän sellainen laiska päivä ja niin se oli meilläkin. Eihän se toki hukkaan mennyt; katseltiin kamun kanssa loput eli viisi viimeistä Uutta Sherlock'ia ja taisin onnistua koukuttamaan kaverinkin kyseiseen sarjaan, joten katsoimme vielä avausjakson.
Mitä kuuluu teidän uuden vuoden viettoonne? Meillä kuuluu, ainakin niin pitkään kuin lapset ovat pieniä (ja Ukkeli taitaa olla sitä aina, mitä raketteihin tulee) raketit. Mutta: nyt en voi enää kauniisti sanoa: VOI JUMALAUDE TAAS! nämä samat kissa-koira-hevos-lehmä-sika-vompatti -kiihkoilijat, jotka pitävät meteliä siitä, että esim. koirat saa haukkua, se kuuluu niiden elämään ja OIKEUKSIIN, pitävät Saatanallista älämölöä rakettien ampumisesta YHTENÄ päivänä vuodessa. En minä sitä kiellä, etteikö eläimet pelkäisi, onhan niillä parempi kuulo ja osalle koirista semmonen pum pum on outoa. Meidänkin koira pelkäsi tänä vuonna, mitä ei ennen ole tehnyt. Mutta järki käteen: kyse on YHDESTÄ päivästä, oikeastaan yhdestä ILLASTA (18-02), jos lakia noudatetaan, niin kuin pitää. Tietysti kaikissa ihmislajeissa on erilaisia ääripäitä, mutta nämä lemmikki-kotieläin kiihkoilijat ovat sitä lajia, mitä mä en vaan JAKSA. Pari vinkkiä heille ensi uutta vuotta ajatellen:

1. Älä opeta nuorta eläintä paukkupelkuriksi! Älä myöskään ota ääniherkkää eläintä, sellainen voi vauhkota pienemmästäkin.
2. Jos tämä ei (enää) onnistu, ole eläimesi kanssa, silloin kun se pelkää jotain!
3. Jos sinun kuitenkin on pakko lähteä juhlimaan kavereiden kanssa, tai läsnäolosi ei auta, ja koska kuitenkin vauhkoat muutenkin joka asiasta, hommaa eläimellesi rauhoittava lääkitys YHDEKSI päiväksi. 
4. Muista, että huomenna on jo "paremmin"; kissasi-koirasi-hevosesi-lehmäsi-sikasi-vompattisi saa elää seuraavat 364 päivää ilman paukkuja ja sinä saat vauhkota ihan muista asioista. Muista myös, että jos eläimesi stressaa, paskoo tai hyppii seinille, se ei siihen kuole. Ja muista vielä yksi asia:
5. ITSE OLET ELÄIMESI HOMMANNUT! Toimi sen vaatimilla tavoilla. Elämän tosiasia on, että eläimet eivät ole vielä vallankumousta tehnyt: Ihminen on Kingi!

Koskahan tulee lynkkausryhmä ovelle? Saatan nyt vaikuttaa joltain eläinvihaajalta, mitä en todellakaan ole; meilläkin, kuten tiedätte on koira ja kissa, ja joku eläin tulee aina olemaankin. Ja kuten arvata saattaa, meikäläinen voi viettää tuntitolkulla ulkona lepakoita tarkkaillen. Loppukesää odotellen... 

Ja koska siinä tulikin kömpelö aasinsilta, mennään katsomaan kuinka Dick selviää alku järkytyksestään saatuaan selville totuuden Selinasta. Pöhkö poika, muuten, kun ei tajunnut jo aikoja sitten: "Hän saa aina minut tuntemaan, että hän on kissa, ja minä olisin typerä pikku lintu...", "Kehräsi ja lipaisi huuliaan kuin kissa kermavadin nähdessään...", "Sähähti syvältä kurkustaan..." Mutta ei kai Dick olisi voinut kuvitellakaan, että Bruce seurustelisi RIKOLLISEN kanssa. Pidemmittä lätinöittä:

AIKUISET (OSA 3)

Melkein huusin ääneen. Selina Kyle oli Kissanainen! KISSANAINEN! Hän oli konna, varas, pahis! Me olimme jahdanneet häntä, jotta saisimme takaisin kaiken, minkä hän oli varastanut, hän oli lyöttäytynyt muiden pahisten kanssa, ja nyt hän käveli ympäri luolaa omistavaan tyyliinsä ja Bruce antoi sen kaiken tapahtua.

-Te miehet olette kaikki samanlaisia, Selina hymyili. –Vain yksi asia mielessä kaiken aikaa.

-Se ei ole minun vikani, Bruce virnisti hänelle. –Annoin sinun ajaa ja nyt haluan korvauksen siitä.

-Onko oikein ajatella niin kovasti korvausta? Selina kiusoitteli, astuen lähemmäksi Brucea. –Eikö sankarit kieltäydy palkkioista, koska he tekevät mitä tekevät silkasta sydämen hyvyydestä?

-Hei, Bruce nosti kätensä, joissa yhä oli käsineet, -kukaan ei pakota sinua mihinkään.

-Kukaan ei pakota minua tekemään mitään, mitä en halua. Selina oli aivan hänen edessään nyt ja kiersi vartaloaan hänen ympärilleen. –Mutta sinä voit lohduttautua sillä, että teen tämän vain sinun kanssasi, en kenenkään muun. Kenenkään muun, koskaan.

-Hm, kuuma juttu… Bruce tarttui häneen, suuteli häntä ahnaasti ja nosti hänet heidän takanaan olevan moottoripyörän satulaan. Minun pyöräni! Kissanainen istui minun pyöräni satulassa!

He jatkoivat suuteluaan, Selina alkoi voihkia ja aivan kuin… kehrätä ja minä olin piilossani niin hämilläni, että olisin voinut kuolla. Aikuiset olivat joskus niin kamalia heidän… jutuissaan.

Selina tuli alas pyörältä ja hymyili viettelevästi. Sitten hän pudottautui polvensa varaan hänen eteensä, tuijottaen häntä kuin ihaileva palvoja. Sitten hän aukaisi hänen vyönsä, aikoen löysätä hänen… hänen…

Tämä ei voinut jatkua…

-En halua nähdä enempää! minä ulvahdin piilopaikastani.

-Dick! Bruce huudahti.

Selina sähähti yllätettynä ja hyppäsi takaisin pyörälle, paljasti hampaansa ja köyristi selkänsä, muistuttaen entistä enemmän kissaa.

-En halua nähdä enempää! huusin uudestaan ja yritin päästä jaloilleni, mutta luistimet edelleen jalassani lähdin valumaan kaltevaa lattiaa pitkin kohti tasanteen reunaa, reunaa, jolla ei ollut kaidetta.

Bruce yritti astua eteeni, sulkien samalla vyötään ja huusi Selinalle:

-Älä anna hänen pudota!

Hän olisi voinut sanoa jotain ilkeää, muttei sanonut ja minä liu’uin yhä nopeammin kohti reunaa, lopulta pudoten. Näin alapuolellani uloskäyntikerroksen lattian, kaksi kerrosta alempana… ja tunsin, kuinka nilkkoihini tartuttiin.

Minä roikuin ilmassa ja katsoessani ylöspäin, näin Selinan roikkuvan reunan yli, kädet nilkkojeni ympärillä ja Brucen kädet hänen nilkkojensa ympärillä. Hän katsoi vihaisesti alas minuun ja mustissa käsineissään olevat kynnet olivat kaivautuneet farkkujeni lahkeisiin, juuri luistimien yläpuolella.

-Minun pitäisi antaa sinun pudota! hän sähähti minulle.

-Selina, Bruce sanoi varoittavasti, -kiskotaan hänet ylös, että pääsen sanomaan hänelle pari valittua sanaa!

-Anna minun pudota, kuiskasin hänelle. Ehkä pari murtunutta luuta saisi hänet unohtamaan toilailuni.

Bruce veti meidät molemmat ylös uskomattomilla voimillaan ja tunsin huimausta seistessäni heidän molempien edessä.

-Oletko hullu? Bruce tarttui minuun ja läimäytti takamustani. Se sattui kovasti, koska hänellä oli edelleen käsineensä. –Sinun ei pitäisi olla täällä ollenkaan, saati luistimilla. Tämänkään tason reunalla ei ole kaidetta!

-Toit Kissanaisen tänne, yritin rimpuilla vapaaksi. –Hän on konna ja toit hänet Luolaan, MEIDÄN Luolaan!

-Voooi, mustasukkainen pikkupoika! Selina kumartui eteeni, kiertäen kaulaansa kuin kissa. –Yllätys, yllätys, olen ollut täällä ennenkin.

-Älä irvaile hänelle, Bruce paheksui, eikä lyönyt minua uudestaan.

-Kuinka kauan olet tiennyt, kuka hän on? kysyin ja katsoin häneen tyrmistyneenä. –Kuinka kauan olet tiennyt?

-Vain muutamia, Bruce katsoi ohitseni ja madalsi äänensä, -vuosia.

-Vuosia! minä kiljuin. –Vuosia! Etkä kertonut minulle mitään? Pakotit minua olemaan kiltti hänelle!

-Halusin sinun olevan kiva Selinalle, Bruce korjasi. –En ole koskaan pyytänyt sinua olemaan kiva Kissanaiselle. Siinä on eroa.

-Sinä olet vain halunnut naida häntä! Aioit naida hänen kanssaan täällä, mahdollisesti minun moottoripyöräni päällä. Ja sinä pidit minulle saarnan seksistä! Senkin valehtelija!

-Mielestäni sana, jota haet on tekopyhä, Selina näytti niin omahyväiseltä, -mutta en tietenkään odota pikkupoikien tietävän niin hienoja sanoja.

Minä hyökkäsin hänen kimppuunsa, mutta Bruce kiskaisi minut takaisin ja piti minut aisoissa.

-Älä ärsytä häntä, Bruce sanoi Selinalle, -ja sinä, Richard, olet jo nyt heikoilla jäillä. Te olette molemmat, minun olisi pitänyt passittaa sinut Arkhamiin sen jälkeen, kun yritit ryöstää sen vanhainkodin.

-En aikonut ryöstää sitä vanhainkotia, Kissana… siis Selina väitti. -Minun piti ryöstää sen vanhan miljonäärin kartano. Tiesin, että siellä oli jossain yksi harvinainen helmi ja minun piti saada tietooni, missä se oli. Miehen perilliset vain tyhjentäisivät pesän ja muuttaisi kaiken kylmästi rahaksi.

-Varastaminen on rikos, teki sen sitten kuinka hyvässä tarkoituksessa tahansa, Bruce sanoi samalla sävyllä, mitä hän käytti kertoessaan minulle, miten odotti minun käyttäytyvän.

-Mutta sopimusten teko rikollisen kanssa ja tämän saaminen huohottamaan ei ole, vai?

-Selina! Bruce huudahti ja peitti käsillään korvani. –Katso, miten puhut lapsen aikana!

-Pesetkö suuni saippualla, jos jatkan? Selina virnuili minulle. –Joo, Bruce kertoi siitä. Olit aika tuhma pikkupoika silloin.

-Kohta olette molemmat pulassa! Bruce ärähti ja kiskaisi minut taas takaisin, kun yritin uudelleen käydä Selinan kimppuun. –Tämä on MINUN luolani, MINUN taloni, MINUN sääntöni. Jos ette voi noudattaa niitä, ei kohta ole kenelläkään kivaa.

-Meidän kahden välillä voisi olla ”kivaa”, Selina kehräsi pörhöttäen paksuja hiuksiaan. –Lähetä poika nukkumaan, niin meillä voi olla aikuisten välistä laatuaikaa.

-Meillä ei ole tänä iltana enää aikuisten laatuaikaa, Bruce kuulosti kiukkuiselta kiskoessaan minut tietokonetuolille. –Ota pois ne pahuksen luistimet! Aioitko ajaa pyörällä luistimilla?

-Eeen, vastasin ja tunsin kuinka puna nousi kasvoilleni. –Kuka nyt mitään niin hullua keksisi?

-Sinä, Bruce vastasi eikä kuulostanut kovin vakuuttuneelta. –Selina, hae tavarasi autosta. Mene vaihtamaan vaatteet johonkin nurkkaan.

-Miksi? Pidän puvustani.

-Etkö muista sääntöä; me emme pidä pukuja yläkerrassa, Bruce muistutti.

-Sinä kerroit siis talon pohjapiirroksenkin! minä huusin raivoissani. –Tuolle kissapahol…

-Richard! Ainoa syy, miksi en värjää takamustasi, on että tiedän sinun olevan hieman hämmentynyt tilanteesta. Vannon, kun olet vanhempi, ymmärrät paremmin miksi pidän hänestä.

-Pidätkö sinä minusta? Selinan pää kurkisti ulos Lepakkoautosta. –Bruce, et ole koskaan sanonut sitä ennen. Miten mairittelevaa!

-Olisit harrastanut seksiä jonkun kanssa, jonka et tiennyt pitävän sinusta?

Yritin olla huutamatta uudelleen.

-Se on aikuisten asia, hieman monimutkaista, Bruce selitti. –Ja Selina, jos et nyt ole hiljaa, palaan asiaan!

-Oih, tykkään siitä, kun uhkailet minua, Selinan ääni kuului jo jostain Luolan nurkasta. –Se saa minut… tuntemaan itseni lämpimäksi… sisältäpäin. Varsinkin Batmanin murina. Kukaan ei uhkaile minua, niin kuin sinä, Bruce.

-Tämä on yksi hullujen huone, Bruce mutisi ja otti luistimeni.

-En ikinä tule ymmärtämään sinua! mulkaisin vihaisesti Brucea. –Enkä anna sinulle ikinä anteeksi, jos kutsut hänet yläkertaan. Hän varastaa kaiken vähänkin arvokkaan.

-Jos hän tekee niin, saamme kaiken takaisin. Pysy täällä sillä välin, kun käyn vaihtamassa.

Pyöräytin silmiäni, ristin käsivarret rinnalleni ja murjotin. Selina tuli esiin, yllään mustat farkut ja huppari, musta olkalaukku olallaan. Hän teeskenteli, ettei kiinnittänyt minuun mitään huomiota tarkistaessaan meikkinsä.

-Olet niin inhottava, sanoin niin hiljaa, ettei Bruce kuulisi.

-Olen aikuinen nainen, hän tiuskaisi napsauttaen käsipeilinsä kannen kiinni. –Olet vain pikkupoika, joten tietenkin pidät minua tökerönä. Pikkupojat vain vitsailevat seksistä, tisseistä ja miltä naiset näyttävät. Lopulta he kasvavat miehiksi, jotka haluavat seksiä, koskettaa tissejä ja kuolaavat meidän perään.

-En ikinä tee niin, mutisin.

-Voi, usko vain, tulet vielä tekemään niin, Selina sanoi kiinnittäessään korviinsa korvarenkaat. –Tytöt tulevat myöhemmin olemaan ainoa asia, minkä perään haikailet.

-Olen suudellut tyttöä, minä kehaisin. –Ja ihan oikeasti, ei mitään ”päiväkoti”-pusua.

-Ja lopulta haluat tehdä hänen kanssaan jotain enemmän. Bruce voi olla nähtesi sovinnainen, mutta hän on eläin sängyssä.

-En halua kuulla, sanoin irvistäen.

-Hyvä, sinun ei pitäisikään. Ihmiset ajattelevat nykyään, että jokainen saa harrastaa vapaamielistä seksiä, mutta on normaalia, että pidät vanhempien harrastamaa seksiä inhottavana. Muuten sinussa olisikin jokin pahasti vialla. Siksi juuri tulimme tänne, tarkoitus oli, ettet sinä näkisi tai kuulisi mitään. Se mitä meidän kahden välillä tapahtuu, on meidän välinen yksityisasia, eikä se kuulu mitenkään sinulle.

Hänen rehellisyytensä ja suorapuheisuutensa yllätti minut. Kukaan aikuinen ei ollut koskaan puhunut minulle noin.

-Sinä näytät pöyhkeilevän aika paljon tuolla, uskaltauduin sanomaan. Odotin, että hän käskisi minun pitää suuni kiinni, Bruce olisi jo vaihtanut puheenaihetta.

-Seksi ja seksuaalinen vetovoima ovat kaksi eri asiaa, hän sanoi heittäen laukun takaisin olalleen. –Olen upea, ja usein miehet esineellistävät naiset, näkevät heidät vain jonain, mitä he haluavat. Minä käytän heitä hyväkseni saadakseni mitä haluan. Kukaan ei kohtele minua aitona ihmisenä, koska olen liian kaunis. Miksi minun pitäisi kohdella heitä paremmin, kun näen jatkuvasti heidän merkitsevät katseensa?

Oli hämmentävää ymmärtää, mitä hän tarkoitti. Bruce oli tulossa, hän oli saanut pukunsa vaihdettua siviileihin. Nojauduin lähemmäs Selinaa ja kuiskasin:

-Ajatteletko samoin Brucesta? Kohteleeko hän sinua niin kuin muut miehet?

Hän hymyili minulle, melkein pehmeästi.

-Bruce on erilainen. Se on aina erilaista hänen kanssaan. Hän ei anna minun teeskennellä tai valehdella tai tehdä mitään, mitä yleensä teen. Minun pitäisi vihata häntä, mutta…

Selina keskeytti Brucen ehtiessä luoksemme.

-Oletteko molemmat olleet ihmisiksi? hän kysyi epäilevästi.

Selina hymyili hänelle häikäisevästi, mutta katsoi myös minuun hellästi.

-Lähdetäänkö ylös? hän kysyi.

Ajoimme hissillä ylös ja Bruce vei meidät keittiöön. Olin unohtanut, minkälaisen sotkun olin jättänyt keittiöön, tuhotessani kaikkea sitä roskaruokaa. Bruce katsoi minua moittivasti, mutta alkoi mitään sanomatta hauduttaa meille kaikille teetä. Yleensä en pidä teestä, mutta ajattelin, että jos sain olla aikuisten kanssa, minun piti toimia heidän tavoin.

Kun me kaikki lopulta istuimme höyryävän kuumat teemukit edessämme, Bruce sanoi:

-Voit kysyä häneltä jotain, mikä askarruttaa mieltäsi. Ei kuitenkaan mitään ilkeää, töykeää tai hävytöntä.

Yksi asia minua olikin alkanut askarruttaa.

-Miten ja miksi sinusta tuli Kissanainen? kysyin.

-Siihen minun on helppo vastata, Selina sanoi. Siemaistuaan ensin teetä, hän alkoi kertoa. –Minä kuolin. Minut työnnettiin alas kymmenennestä kerroksesta. Kuolin, mutta kissat tulivat ja peittivät ruumiini. Heräsin sairaalassa muistini menettäneenä, en aluksi muistanut kuka olin ja mitä oli tapahtunut. Toivuttuani jäljitin ihmiset, jotka olivat yrittäneet murhata minut.

Hän ei kertonut, mitä oli tehnyt heille, mutta jatkoi kertomalla, miten hänen elämänsä oli muuttunut.

-Vaikeinta on veden kanssa, hän kertoi. –Minun tekisi mieleni nuolla itseni puhtaaksi. Minun täytyy pakottaa itseni suihkuun ja hokea itselleni, ettei hiukseni lähde irti.

Minun teki mieli nauraa epäuskoisesti, mutta juuri silloin hälytysääni soi. Bruce vilkaisi ympärilleen.

-Se on rannekkeeni. Missä se on?

Hän vilkaisi paljaaseen ranteeseensa ja sitten Selinaan.

Selina veti syyllisen näköisenä laukkuaan tiukemmin itseään vasten.

-Olen pahoillani… vanhasta tottumuksesta. Sitä on niin mukava katsella…

-Ei, Selina, sitä ei ole mukava katsella. Se on laite, joka muun muassa yhdistää Luolan ja anturit, joita olen kätkenyt ympäri kaupunkia. Tuo hälytys tarkoittaa sitä, että joku on paennut Arkhamista. Anna se heti minulle!

Selina tarttui laukkuunsa entistä tiukemmin ja ravisti kieltävästi päätään.

-Selina! Nyt HETI! Brucen äänen sävy alkoi pelottaa minua.

-Ei, en! hän huudahti. –En anna sinun lähteä. Tämä oli minun osuuteni…

-Sinun osuutesi? Missä, Selina? Bruce karjahti.

-Minun piti pitää sinut loitolla. Selinan huulet vapisivat hieman. –Olen velkaa Savikasvolle. Hän lupasi, että jos pidän sinut tänä yönä kiireisenä, olemme sujut. Hän suunnitteli, että johtaisin sinut väärille jäljille, mutta tiesin, että voisin tuoda sinut takaisin tänne ja rakastelemaan. Nappasin rannekkeesi jo aikoja sitten, mutta unohdin sen, kun poika keskeytti meidät.

-Mitä Savikasvo suunnittelee? Bruce kysyi.

-En kerro. Kyyneleet alkoivat virrata Selinan poskille. –En kerro sitä sinulle, Bruce. En millään.

-Se liittyy jotenkin Baneen. Bruce nousi. –Sinä et sanoisi noin muuten, ellei kyseessä olisi Bane.

-Ei, Bruce! Selina tarrautui tiukasti Brucen käteen. –En anna sinun mennä, kun hän on kyseessä. Ennemmin revin sinut kappaleiksi, ennen kuin annan sinun poistua täältä.

-Ihmisiä voi loukkaantua!

-Sitten loukkaantuu! Selina kirkui jo. –Anna heidän loukkaantua ja säästä itsesi. Hän mursi selkäsi viime kerralla viimeisen kerran. Näin sinut makaamassa sängyssä, täysin avuttomana. En kestä nähdä sitä toistamiseen. Sitä paitsi tällä kertaa hän tappaa sinut. En anna sinun mennä.

-Tule sitten mukaan, Bruce sanoi ja irrottautui helposti Selinan otteesta ja tarttui vastaavasti naista käsivarsista. –Voimme taistella yhdessä häntä vastaan. Olen vahvempi kanssasi; sinulla on tarkka tähtäys ja voit keskittyä hänen maskiinsa sillä välin kun minä keskityn hänen taltuttamiseensa.

Selina pudotti laukkunsa lattialle ja sulki kasvot käsiinsä. Kuulin hänen nyyhkyttävän hiljaa, Brucen ottaessa laukusta rannekkeensa takaisin, mutta kun Selina otti kädet kasvoiltaan, ne olivat jälleen tyynet ja rauhalliset.

-Me taltutamme hänet, mutta sinä et taistele häntä vastaan. Jos hän menee aivan mahdottomaksi, kutsumme raskaasti aseistetut poliisit. He saavat ennemmin ampua hänet, ennen kuin annan sinun taistella mies miestä vastaan. Tämän täytyy sopia näin.

-Sovitaan sitten niin, Bruce lupasi.

Selina katsoi minuun.

-Ja Dick tulee mukaan.

Oho, sitä tulikin aika pitkä pätkä, mutta ei tätä voinut loogisesti enää pätkiä. Jännää tässä on se, että, no, okei, ensinnäkin alkaa tapahtua, mutta myös se, että melko puhdas käännösteksti alkaa olla lopussa, ja tästä eteenpäin alkaa oma hengentuotokseni, josta saitte jo hieman esimakua joulutarinan verran. Älkää kuitenkaan lopettako lukemista, joulutarina ei ollut parasta "Hepaa", se oli nopeasti kasaan kyhätty, ja tehty vain siksi, että tuli pakottava tarve kirjoittaa joulutarina. Parempaa, ainakin mielestäni, seuraa...

Pikaisiin näkemisiin!

-Hepa-