Pakko oli jo jatkaa Waynen kartanon päivällisiä, joten pöytä on katettuna! Mutta voi sitä Dicky-Birdy'a ja hänen temperamenttiaan ja suurta suutaan! Eipä sillä, olisi Selinakin voinut kiltimpi olla, kuten tulette huomaamaan. Taitaa jäädä monimerkityksellinen jälkiruoka nauttimatta...
ILLALLINEN SELINAN SEURASSA (OSA 3)
-Dick! Bruce käänsi ankaran katseensa minuun. –Pyydät
välittömästi anteeksi!
Takamukseni särky antoi minulle syyn totella ja minä
mutisin: -Anteeksi.
-Pyydän anteeksi hänen epäkohteliaisuuttaan, Bruce sanoi.
–Meillä on ollut hieman rankka päivä tänään.
-Ai? Selina kohotti täydellisiä kulmakarvojaan. –Mitä
sitten on tapahtunut?
Vannoin itsekseni, että jos Bruce kertoisi, minä
juoksisin ulos ovesta, enkä koskaan tulisi takaisin. Jos Selina tietäisi miten
Bruce minua rankaisi, en koskaan saisi rauhaa häneltä.
-Vain jotain kouluasioita, Bruce selitti. –Dickillä on
ollut hieman ongelmia kotitehtävien kanssa.
-Ehkä hänen pitäisi uusia luokka? Selina ehdotti ennen
kuin nosti viinilasinsa huulilleen.
Minä mulkoilin häntä pahasti, mutta Bruce syrjäytti tämän
vaihtoehdon.
-Eiköhän Dick sen suorita. Osa kursseista tuntuu olevan
vaikeampia kuin kuvittelinkaan. Ehkä yläasteella on vaikeampaa nykyään kuin
minun aikanani.
Miten rakastinkaan Brucea kun hän puolusti minua siten ja
loput illallisesta olisi voinut mennä hienosti, mutta Selina ei voinut antaa
asian olla. Hän nosti toista kulmakarvaansa ja sanoi:
-Tai sitten vain on hankalaa, kun otat kotiisi lapsen,
joka on kasvanut kiertävässä sirkuksessa.
Salissa tuli hiljaisuus. Käteni pysähtyi ilmaan kesken
haarukan noston.
-Selina, Bruce sanoi lempeästi, -en usko, että tuo oli
tarpeellista.
-Miten niin? hän kysyi ilmeettömästi. –Itsehän sanoit
silloin, että luulet, ettei hänen vanhemmillaan ollut mahdollisuutta panostaa
pojan koulunkäyntiin ja olit huolissasi.
Odotin, että Bruce kieltäisi sen, mutta hänen ilmeensä
oli niin huolestunut, että tiesin hänen sanoneen niin.
-Peru sanasi! huusin ja tarkoitin sillä heitä molempia.
Bruce avasi jo suunsa puhuakseen, mutta Selina kumartui
pöydän yli lähemmäs minua ja sanoi: -Tiedän kaiken vanhemmistasi, poika, hän
sähisi. –He olivat köyhiä akrobaatteja sirkuksessa, joka oltiin aikeissa
julistaa konkurssiin. Sinut otti kotiinsa yksi Gothamin tärkeimmistä
henkilöistä vain, koska hän sääli sinua, ei siksi että kuuluisit tänne.
Aivan kuten heittäessäni laatikon, en nytkään ajatellut
mitä tein. Nappasin kourallisen ruokaa lautaseltani ja heitin häntä päin, osuen
suoraan hänen mustalle mekolleen. Kastiketta roiskui myös hänen avonaiselle
kaula-aukolleen.
-Richard Grayson! Bruce karjaisi.
-Peru sanasi! huusin uudelleen ja heitin vielä toisenkin
kerran.
-Minun mekkoni! Selina huusi. –Minä raavin sinulta silmät
päästä!
Hän hyppäsi ylös tuoliltaan, hän liikkui nopeammin kuin
olin nähnyt kenenkään liikkuvan. Mutta Bruce oli noussut jo omalta tuoliltaan,
tarttunut minua kauluksesta ja nostanut jaloilleni.
-Sinä pyydät häneltä anteeksi, nuori mies! HETI! hän
määräsi.
-EN! Olin puristanut käteni nyrkkiin. –Hän ei voi puhua
noin vanhemmistani!
-Kuinka uskallat antaa hänen tehdä noin! Selina kirkui.
–Miten annat hänen kohdella vieraitasi näin? Hän on eläin!
-Hän pyytää kyllä anteeksi, Bruce aloitti, mutta minä
pudistin päätäni.
-En! En koskaan enää sano hänelle mitään! Sinä sanot
ensin olevasi pahoillasi, että puhuit noin vanhemmistani!
-Sanoin totuuden! Selina ärähti. –Kaikkien mielestä on
naurettavaa, että tuollainen kakara niin kuin sinä, jossa on mustalaisverta
eikä perhettä, saa elää Gothamissa kuin prinssi. Naurettavaa, sinun pitäisi
palvella muita niin kuin Alfred, ei kuljeksia ympäri kartanoa niin kuin
omistaisit sen, senkin typerä sirkuskummajainen!
Bruce tuijotti häntä hämmästellen, miten hän saattoi olla
noin ilkeä.
-En puhu hänelle! huusin, mutta ääneni sortui viimeisiin
sanoihin. Tunsin kyyneleiden polttavan silmäkulmiani, minua oli loukattu
verisesti, minun takamustani särki, olin väsynyt ja kuten tavallista, kukaan ei
välittänyt minusta.
-Selina, Bruce puhui hyvin hiljaa, -sinun lienee parasta
lähteä nyt.
Selina kohotti valtavat silmänsä häneen ja ajattelin,
että nyt hän alkaisi itkeä. Mutta hän sähähti raivoisasti syvältä kurkustaan,
pyörähti ympäri ja kiiruhti kohti ulko-ovea. Näin Alfredin kiiruhtavan avaamaan
hänelle oven.
Bruce katsoi alas minuun ja minä nielaisin. Hän tarttui
niskaani ja marssitti minut ulos ruokasalista ja portaat ylös huoneeseeni.
Saavuttuamme sinne, hän sulki oven ja kääntyi minua kohti hyvin hitaasti.
-Richard, hänen äänensä sai sykkeeni nousemaan, -mikä oli
tuon kaiken tarkoituksena?
-Kuulit itse, minä vinkaisin, vihaten sitä, miten
särkynyt ääneni oli. –Kuulit, mitä hän sanoi.
-Kuulin, Bruce tuijotti minua vihaisesti. –Ja usko kun
sanon, että se on ainoa syy, ettet saa uudestaan selkääsi ja kunnolla!
Luojan kiitos sitten Selinan halpamaisuuden! En usko,
että kestäisin Brucen käsittelyä toista kertaa samana päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti