Tässäpä tämä lupaamani jatko-osa lukuun
ILLALLINEN SELINAN SEURASSA (OSA 2)
Kaiken kieliopin huutamisen keskelle saapui Selina, joten
Bruce ei ollut parhaissa tunnelmissa tervehtimään häntä. Selina tuli huoneeseen
kuin omistaisi sen, asteli ylväästi korkeissa koroissaan ja lutkamaisessa
mekossaan. Älkää vaan kertoko Brucelle, mitä ajattelin, en saisi hänen
mielestään tietää koko sanaa, saati käyttää sitä. Mutta miten muuten voisi
kuvailla vaatetta, josta hänen tissinsä näytti juuri pullahtavan ulos ja jonka
vasemmalla puolella oleva halkio oli niin syvä, että melkein hänen… no, te
tiedätte mikä, näkyi. Hän tervehti Brucea kädestä, vaikka näytti siltä, että
olisi mieluummin hypännyt hänen päälleen ja suudellut kiihkeästi. Kun hän
lopulta päästi irti, oli minun vuoroni ja yritin olla kohtelias.
-Oi, Bruce, hän liversi, -eikö hän olekin kultainen?
Kättelee niin vakavana – niin suloinen kymmenvuotias.
-Olen melkein 13, kivahdin, mutta hän vain hymyili
herttaisesti Brucelle ja taputti minua päähän kuin olisin joku söpö
koiranpentu.
-Niin suloinen, kuin koiranpentu (mitäs minä sanoin?),
hän jatkoi imelästi. –Kuinka voit kestää tällaista pikku enkeliä?
-Hänellä on hyvät hetkensä, Bruce sanoi huvittuneena.
-Olen varma siitä, Selina hymyili minulle, mutta hänen
silmänsä paljastivat, että hän halusi minun poistuvan silmistään niin pian kuin
mahdollista. Niiden ilme muuttui kun hän käänsi jumaloivan katseensa Bruceen.
-No, hänen on kai aika mennä nukkumaan?
-Ei, hän syö kanssamme, Bruce kertoi.
Selina katsoi minuun uudestaan tuolla
”minä-nielen-purematta” –katseella. ennen kuin vastasi:
-Oi, hän haluaa olla jo iso poika, niinkö? Tulee
huoltajaansa, uskoisin, hän kehräsi Brucelle ja lipaisi huuliaan kuin kissa
kermavadin nähdessään.
Bruce naurahti.
-Käydään pöytään.
Hän laittoi kätensä Selinan selälle, joka myös oli melko
avonainen ja ohjasi hänet ruokasaliin. Kai Brucen tarkoituksena oli vain ohjata
hänet sisään ovesta, mutta näin kyllä, että hän piti kättä naisen selällä
tarpeettoman kauan. Ällöä.
Meidän isommassa ruokasalissa on kahdenkymmenen kahden
tuolin ruokapöytä. Alfred vitsaili kerran, että puolet vähemmän mahtuu
nukkumaan siinä. Pöytään oli katettuna nyt vain kolme paikkaa: pöydän päässä,
yksi oikealla ja yksi vasemmalla puolella. En muistanut, missä vieraan oli
tarkoitus istua, joten odotin, että Bruce veti tuolin Selinalle pöydän oikealta
puolelta. Itse istuin häntä vastapäätä vasemmalle puolelle ja Bruce istui
pöydän päähän. Alfred alkoi tarjoilla illallista.
Käytöstavat… no, onhan minulla niitä, jos vaan haluan.
Vanhempani opettivat minulle tapoja niin kauan kuin kykenivät, ja kun muutin
kartanoon, Bruce opetti niitä vielä enemmän. Alfred sitoo usein kaulaani ison
lautasliinan, etten sotkisi siistejä vaatteitani. Luojan kiitos, hän ei tee
sitä nyt. Olen varma, että Selina olisi silloin nauranut kasvoillaan olevan
meikin piloille.
Käytöstavoilla on eroa riippuen siitä, syötiinkö isossa
ruokasalissa vai pienemmässä ruokailutilassa keittiön vieressä. Ruokasalissa
niitä oli paljon enemmän, siellä minun oli tärkeää istua suorassa, kyynärpäät
pois pöydästä, lautasliina sylissä, pureskella suu kiinni, en saanut puhua
ruoka suussa, en saanut laittaa suuhun liian isoja annoksia, enkä saanut puhua
paljoa, jos joku ei puhunut minulle ensin.
Mielestäni viimeisin sääntö oli laadittu siksi, kun
komissaari Gordon tuli käymään pari vuotta sitten ja Bruce pelkäsi, että voisin
lipsauttaa hänelle tämän salaisen henkilöllisyyden. En koskaan tekisi sitä,
mutta hän vaati, että kunnioittaisin aikuisia, enkä puuttuisi keskusteluun.
Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska Gordon alkoi kysellä minulta Gotham
Knigth’sista ja tiesin kaiken baseballista ja tuloksista ja keskustelimme sen
vuoden joukkueista Brucen kuunnellessa hymyillen vieressä.
Mutta uskoisin, että Selinan kanssa ei voinut keskustella
urheilusta. Hän sivuutti minut heti ja alkoi puhua Gothamin suurista
tanssiaisista, jotka olivat seuraavassa kuussa. Uskon, että hän halusi Brucen
kysyvän häntä daamikseen, vaikka hän olisi voinut kysyä sitä suoraan itse,
mutta ei tehnyt sitä.
Aikuiset ovat niin tyhmiä.
Alfred tarjoili illan kolmatta ruokalajia ja minua alkoi
jo kyllästyttää. Olin kuunnellut ainakin puoli tuntia, miten Selina puhui
mekosta, jonka aikoi laittaa tanssiaisiin ja hän alkoi kuvata, miten ajatteli
laittaa hiuksensa, ja minä päätin vaihtaa puheenaihetta. Söin juuri
ranskanleipää ja teeskentelin tukehtuvani siihen.
Aloin yskiä kevyesti, sitten kovemmin ja lopulta
teeskentelin haukkovani henkeä. Bruce kääntyi Selinan puolelta minuun päin
huolestuneena ja alkoi taputtaa selkääni. En ollut kauhean innoissani
saadessani hänet taputtamaan kovempaa minua selkään, varsinkaan kun hän oli
tehnyt saman aikaisemmin illalla, kovempaa, parikymmentä senttiä alemmaksi.
Mutta se oli sen arvoista nähdessäni Selinan kasvojen ilmeen, kun yskäni oli
keskeyttänyt hänen puheensa.
-Anteeksi, minä pyysin ja yskähdin vielä kevyesti, -en
tarkoittanut keskeyttää.
-Ei se mitään, Bruce vastasi. –Pienempiä palasia.
-Missä ne tanssiaiset pidetään? kysyin juotuani pienen
kulauksen kivennäisvettä.
-Muistaakseni ne järjestetään Masquarade Grand Hotel’ssa,
Bruce vastasi Selinaan vilkaisten. Tämä nyökkäsi niukasti, katsoi minuun
epäluuloisesti ja kysyi:
-Odotatko kutsua?
-Eeen, sanoin hitaasti.
Tämä oli hankala aihe. Jos sanoisin, etten halunnut
lähteä niihin, Bruce keksisi syitä, miksi minun pitäisi lähteä; tapaisin
enemmän Gothamin asukkaita ja minun piti oppia käyttäytymään juhlissa ja mitä
kaikkea. Jos taas haluaisinkin lähteä, hän tietäisi syitä, miksi en voisi
lähteä mukaan niihin.
Niinpä vain kohautin olkapäitäni ja vastasin:
-Luin niistä jotain lehdestä.
-Todellakin, Bruce, Selina vastusteli, -et voi harkita
ottavasi häntä mukaan. Hän on vasta lapsi.
-Siellä tulee olemaan muitakin lapsia, Bruce vastasi
ennen kuin ehdin alkaa protestoimaan. –Muistaakseni komissaari Gordon sanoi
tuovansa tyttärensä. Tunnetko hänet, Dick? Barbaran?
-Joo, tunnen hänet kyllä, mutisin. Ei ollut oikea aika
kertoa, miten hyvin tunsin tuon itsepäisen, nopeasti puhuvan ja
Teen-kaiken-omalla-tavallani Barbara Gordonin.
-Se on vai perhetapahtuma tänä vuonna? Vähän niin kuin
iso piknik, Selina tuhahti puristaen huulensa viivaksi.
-Mitä sinä siitä välität? kivahdin. –Sinä olet liian
kiireinen murehtiessasi jostain typerästä mekosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti